Totta vai tarua – 8 väitettä rokotuksista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek vastaa rokotusväitteisiin.

Viime viikkoina on keskusteltu rokotteista. Uutinen rokottamattomasta lapsesta, joka sairastui hengenvaaralliseen kurkunkannen tulehdukseen, on levinnyt muihinkin medioihin. Keskustelussa toistuvat jo tutuksi tulleet väitteet.

Rokotteiden kerrotaan sisältävän myrkyllisiä aineita, niiden sanotaan aiheuttavan erilaisia tauteja ja olevan turhia. Osa kritisoi myös sitä, että mediassa ei kerrota, kuinka moni ihminen kuolee rokotusten takia vuodessa. Potilaan Lääkärilehti otti yhteyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäriin Hanna Nohynekiin ja pyysi häntä vastaamaan internetissä pyöriviin väitteisiin.

Väite 1: Suurin osa sairastuneista on rokotettuja. Rokottamisella ei siis ole mitään väliä.

On totta, että mikään rokote ei suojaa sataprosenttisesti. Rokotettujen joukossa on siis aina niitä ihmisiä, joille ei ole kehittynyt riittävää suojaa. Epidemiatilanteessa nämä henkilöt ja rokottamattomat sairastuvat ensimmäiseksi.

Enemmistö suomalaisista kuitenkin saa rokotusten ansiosta tehokkaan suojan. Nämä ihmiset antavat rokottamattomille myös laumasuojaa. Sairastuneiden määrä on siis huomattavasti pienempi kuin, jos rokotetta ei olisi annettu kenellekään.

Väite 2: Rokotteet sisältävät myrkyllisiä aineita?

Rokotteissa on pieniä määriä apu- ja säilöntäaineita, esimerkiksi formaldehydiä ja alumiinia. Näitä aineita tarvitaan muun muassa varmistamaan rokotteen teho ja säilyvyys. Määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä. Ihminen saa näitä aineita huomattavasti enemmän elinympäristöstään: liikennepäästöistä, huoneilmasta, ruuasta, juomasta ja jopa äidinmaidosta.

Väite 3: Rokotteet heikentävät vastustuskykyä

Eivät heikennä. Ne päinvastoin vahvistavat sitä.

Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat että rokotetut lapset välttyvät rokotuksilla ehkäistäviltä taudeilta. He eivät myöskään ole alttiimpia sairastumaan allergioihin tai astmaan, kuten on usein väitetty.

Erilaiset huhut rokotteiden yleistä vastustuskykyä vähentävästä vaikutuksesta elävät sitkeästi tapauskertomuksina. Hyvin tehdyissä epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa erilaiset sekoittavat tekijät on voitu kontrolloida, ei ole voitu osoittaa tällaista väitettä todeksi.

Rokotteen ideahan on se, että se valmistaa elimistön puolustusjärjestelmän kohtaamaan vakavia taudinaiheuttajia. Monet taudit häiritsevät elimistön puolustautumista muita taudinaiheuttajia vastaan - rokote ei. Monilla taudeilla on jälkitauteja, mutta rokotuksen jälkeen jälkitaudit ovat hyvin harvinaisia.

Väite 4: Yhdistelmärokotteet kuormittavat liikaa lapsen vastustuskykyä

Eivät kuormita. Rokotteeseen on poimittu yleensä taudinaiheuttajasta vain vastustuskyvyn kehittymisen kannalta oleellinen osa (antigeeni). Lapsi saa yhdestä yhdistelmärokotteesta saman verran antigeenejä kuin hyttysenpistosta. Pieni vauva kykenee muodostamaan vasta-aineita yhdellä kertaa ainakin tuhat kertaa suuremmalle määrälle rokotteita kuin mitä nykyisessä rokotusohjelmassa annetaan.

Väite 5: Aina meitä pelotellaan tuhkarokolla. Mediassa liioitellaan rokottamattomuuden vaarallisuutta.

Ei liioitella. Tänä päivänä länsimaissa sairastetuista tuhkarokkotapauksista yksi neljästä joutuu taudin vuoksi sairaalahoitoon. Jälkitauteina voi tulla keuhkokuume ja harvinaisena aivotulehdus.

Väite 6: Jäykkäkouristusta vastaan on turha rokottaa, koska siihen sairastuminen on niin epätodennäköistä. Autoillessakin on suurempi riski kuolla.

On totta, että jäykkäkouristus on meillä harvinainen, mutta se johtuu erittäin tehokkaan jäykkäkouristusrokotteen (tetanustoksoidi) hyvästä rokotuskattavuudesta väestössämme. Laumasuoja ei kuitenkaan suojaa rokottamatonta, sillä tartunnan voi saada maaperässä olevista tetanusbakteerin itiöistä. Jäykkäkouristuksen voi siis saada esimerkiksi koiran puremasta, puutarhatöissä tai naulaan astumalla.

Väite 7: Koskaan ei puhuta siitä, kuinka moni ihminen sairastuu rokotuksen takia vuodessa Suomessa. Millaisia luvut ovat?

Rokotusten aiheuttamat vakavat haitat ovat hyvin harvinaisia. THL:n ylläpitämään rokotushaittaepäilyrekisteriin tulee 4–600 ilmoitusta vuodessa. Näistä noin yksi kymmenestä käsittelee vakavaa haittaa. Esimerkiksi vakava yleistynyt allerginen reaktio eli anafylaksia tulee noin yhdelle miljoonasta rokotetusta.

Esimerkiksi MPR-rokotetuista 5–15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen. Oireet alkavat 5–12 vuorokautta rokotuksen jälkeen ja häviävät yleensä muutamassa päivässä tai viikossa. Tavanomaisia oireita ovat kuume, yskä, nuha, silmien punotus, tuhka- tai vihurirokkomainen ihottuma, ärtyisyys, levottomuus, päänsärky, lievät nivelsäryt ja lyhytaikainen imusolmukkeiden suurentuminen.

Elävät heikennetyt rokotteet saattavat aiheuttaa vakavia haittoja niille, joiden immuniteetti on alentunut. Esimerkiksi tuberkuloosia estävä BCG-rokote voi aiheuttaa imusolmukkeiden ja luun infektioita. Tämän takia sitä ei enää anneta kaikille vastasyntyneille, varsinkin kun tuberkuloosin riski on oleellisesti vähentynyt maassamme. Rotavirusrokote voi puolestaan aiheuttaa ensimmäisen annoksen jälkeen suolentuppeumaa. Tätä tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin.

Narkolepsian kaltainen vakava pysyvä haitta rokottamisen jälkeen on äärimmäisen harvinaista. Suomessa tämä äärimmäinen harvinaisuus kuitenkin tapahtui pandemiarokottamisen jälkeen: maassamme noin 200 rokotettua sairastui narkolepsiaan.

Rokotusten mahdollisista haittavaikutuksista voi lukea lisää THL:n sivuilta.

Väite 8: Koskaan ei kerrota, kuinka moni suomalainen kuolee rokotusten takia vuodessa

Tämä johtuu siitä, että sellainen on hyvin harvinaista. Yksittäinen tapaus usean vuoden takaa on BCG-rokotetun lapsen kuolema rokottamisen jälkiseuraamuksiin. Usein tällaisissa kuolintapauksissa taustalla on poikkeava rokotusreaktio perinnöllisesti tai muutoin alttiilla henkilöllä, jonka alttiuden vasta rokottaminen tuo esille.

Lue myös:
Jos rokottaminen loppuisi
Rokotuspakko ei sovi Suomeen

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Johanna Nykopp