HYKS:n organisaatio muuttuu ensi vuonna, kun kymmenen uutta osaamiskeskusta aloittaa toimintansa. Kaksi osaamiskeskusta on aloittanut ennen muita. Sydän- ja keuhkokeskus on toiminut jo yli vuoden, Syöpäkeskus kolme kuukautta.
– Ruohonjuuritason työssä ei ole vielä näkynyt kovin paljon muutoksia. Olemme esimerkiksi samoissa tiloissa kuin ennenkin. Emme ole ”muuttaneet yhteen”, kertoo Sydän- ja keuhkokeskuksen vastaava luottamusmies, keuhkosairauksien erikoislääkäri Eeva-Maija Nieminen.
Myös tammikuussa aloittaneen Syöpäkeskuksen ensi kuukausia on helpottanut muutosten vähäisyys.
– Entisen Syöpätautien klinikan henkilökunnalla ovat sekä työn sisältö että työtilat pysyneet ennallaan. Muutosta on helpottanut paljon myös se, että nykyinen johto on omasta joukostamme kasvanut, sanoo Syöpäkeskuksen vastaava luottamusmies, osastonylilääkäri Tiina Tasmuth.
Eeva-Maija Nieminen ei näe muutoksessa merkittäviä varjopuolia. Hänen mukaansa Sydän- ja keuhkokeskuksen henkilöstö olisi toivonut ehkä enemmänkin muutoksia kuin toistaiseksi on tehty.
– Keskuksen toiminnan aloittamista leimasi kiire. Olisi hyvä, että muita osaamiskeskuksia suunniteltaessa olisi riittävästi aikaa. Luottamusmiehet on kuitenkin otettu mukaan toiminnan kehittämiseen ja lääkäreitä on kuultu.
"Toivottu muutos"
HYKS:n uusi organisaatio ei enää perustu terapiamuotoon, vaan potilaan oireisiin ja sairauksiin. Samalla organisaatiota madalletaan.
– Lääketieteen perinteen huomioon ottaen on kuitenkin suuri asia saattaa kirurgit ja sisätautilääkärit samaan organisaatioon, mutta maailman edistyneimmät sairaalat ovat tehneet sen jo kymmenen vuotta sitten, toteaa HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén.
Toista vuotta sitten HYKS:ssä oli neljä tulosyksikköä ja niiden alaisuudessa 18 klinikkaryhmää. Nyt ne kaikki korvataan 12 osaamiskeskuksella. Merkittävämpiä sisällöllisiä muutoksia tapahtuu Lindénin mukaan niistä neljässä, eli Syöpäkeskuksessa, Sydän- ja keuhkokeskuksessa, pään alueen sairauksien osaamiskeskuksessa sekä vatsa- ja virtsaelinsairauksien osaamiskeskuksessa.
– Uudistuksessa on satoja yksityiskohtia, ja monia yksittäisiä asioita on voitu kritisoida, mutta tämä on monessa yksikössä erittäin toivottu organisaatiomuutos, Lindén sanoo.
Osaa siirroista vastustetaan
Uuden keskuksen tuomana positiivisena muutoksena Eeva-Maija Nieminen pitää keuhkolääkärien ja thoraxkirurgien yhteistyön lisääntymistä. Konsultaatiot järjestyvät entistä paremmin, ja potilaita on helpompi siirtää erikoisalalta toiselle.
– Uhkana kuitenkin on, että keuhkosyövän hoito siirtyy Syöpäkeskukseen. Sydän- ja keuhkokeskuksen lääkärit ovat vastustaneet siirtoa tiukasti. Syövänhoito on ollut merkittävä osa keuhkoklinikan toimintaa. Muutos ei kuitenkaan tapahdu lähivuosina.
Ikävänä hän pitää myös erikoisalan pilkkoutumista, kun Allergiaklinikan keuhkolääkärit jäävät pois Sydän- ja keuhkokeskuksesta. Toisaalta se oli lääkärien oma päätös.
Niemisen mukaan myös gynekologisen onkologian erikoislääkärit Naistenklinikassa ovat harmissaan gynekologisten syöpien hoidon siirtämisestä Syöpäkeskukseen.
Muutoksessa yhdistettiin Naistenklinikalla toimiva gynekologisten syöpien hoito kiinteiden kasvainten hoitolinjaan Syöpäkeskuksessa. Yli 20 Naistenklinikan sairaanhoitajaa siirtyi hallinnollisesti osaksi Syöpäkeskusta, mutta neljän lääkärin työ hankitaan ostopalveluna naistentautien toimialueelta, kertoo Tiina Tasmuth.
– Myöhemmin työyhteisö kasvaa rintarauhaskirurgian yksikön ja mahdollisesti keuhkosyövän onkologisen hoidon yksikön verran. Syöpäkeskuksessa me koemme heidän tulonsa positiivisena, Tiina Tasmuth sanoo.
Edessä kaksi suurta muutosta
Ensi vuonna aloittavaa Lastensairauksien osaamiskeskusta suunnitellaan samaan aikaan kuin uutta Lastensairaalaa, jonka pitäisi valmistua 2017.
– Osaamiskeskuksen toimintaa on suunniteltu jo paljon, ja lääkärien näkemyksiä on kuunneltu. Esimerkiksi päiväkirurgia lisääntyy nykyisestä, kertoo Lastenklinikan luottamusmies, lastenlääkäri Kristiina Aalto.
Hänen mukaansa nyt hiertävät lähinnä tilakysymykset.
– Paletti tuntuu hankalalta, kun vireillä on kaksi isoa projektia. Huolena on, saadaanko kaikki suunniteltu toiminta mahtumaan uuteen sairaalaan. Lisäksi olisi hyvä, jos tilojen ja toiminnan suunnittelu olisi paremmin kytketty toisiinsa
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva Helsingin yliopisto / Ari Aalto
Julkaistu Lääkärilehdessä 16–17/2004.
