Tanskalaistutkimuksessa selvitettiin, auttaako itsemurhaa yrittänyttä tavanomaista intensiivisempi hoito, jossa potilaan kanssa ollaan läheisessä kontaktissa. Yllättävä tulos oli, että uuteen itsemurhayritykseen päätyi yhtä moni riippumatta siitä, saivatko he tavanomaista vai tehostettua hoitoa.
Tutkimuksessa oli mukana 243 ihmistä, jotka olivat yrittäneet itsemurhaa vuosien 2007 ja 2010 välillä. Heistä 120 kuului kontrolliryhmään. Tehostetun hoidon ryhmän 123 jäsentä saivat tavanomaisen hoidon lisäksi yksilöllistä hoitoa, johon kuului esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia hoitajan kanssa kuuden kuukauden ajan sairaalasta pääsyn jälkeen. Hoitaja pysyi samana koko hoitojakson ajan. Potilaiden hoitomyöntyvyyttä pyrittiin vahvistamaan. Potilailla oli myös mahdollisuus ottaa yhteys hoitajaan puhelimitse ja tekstiviestein. Kriisitilanteen varalta potilaille oli tarjolla esimerkiksi ennalta maksettu taksikyyti päivystyspoliklinikalle.
Tavanomainen hoito vaihteli hieman riippuen potilaan tilasta ja diagnoosista. Useimmiten potilaalle tehtiin psykiatrisen evaluaatio sairaala-aikana. Sen tulosten perusteella määriteltiin jatkohoidon tarve - esimerkiksi kuuluiko potilas yleislääkärin hoitoon, psykoterapiaan vai päihdevieroitukseen. Tavanomaisessa hoidossa ei ollut käytössä erityisiä menetelmiä, joilla olisi varmistettu potilaan myöntyvyys suositeltuun jatkohoitoon. Useimmissa tapauksissa oli potilaan vastuulla hakeutua siihen hoitoon, jota hänelle oli suositeltu. Ne potilaat, joilla ei ollut päihdeongelmaa tai muita käynnissä olevia hoitoja, saivat 6–8 terapiaistuntoa.
Molempien ryhmien jäsenet saivat tarvitsemaansa lääkehoitoa tutkimuksen aikana.
Tehostetun hoidon ryhmässä oli enemmän potilaita, joille oli määrätty antidepressantteja, kuin kontrolliryhmässä. He olivat myös kontrolliryhmää useammin yrittäneet itsemurhaa huumausaineilla.
Hoitotavoissa on kehittämisen varaa
Vuoden mittaisen seurannan aikana 16 % tehostettua hoitoa saaneista yritti sairaalan tietojen mukaan uudelleen itsemurhaa. Kontrolliryhmässä vastaava osuus oli 11 %.
Itseraportoiduissa uusissa itsemurhayrityksissä luvut olivat hieman toiset. Niiden mukaan 12 % tehostettua hoitoa saaneista yritti itsemurhaa uudelleen. Kontrolliryhmässä vastaava osuus oli 18 %. Neljä tehostetun ryhmän potilasta ja kolme kontrolliryhmän potilasta ei itse kertonut uusista itsemurhayrityksistä, vaikka sellaisia sairaalan tietojen mukaan oli. Kaikki tutkitut eivät myöskään vastanneet kyselyyn.
Tutkimuksen aikana kaksi tutkittavista kuoli muista syistä kuin itsemurhan vuoksi. Yksi tehostetun hoidon ryhmään kuulunut teki itsemurhan.
Tutkijat toteavat, että sekä hoitohenkilökunta että potilaat ovat kaivanneet tehostettua hoitoa itsemurhien ehkäisemiseksi. Tutkimuksen mukaan kuitenkin tavanomaisen hoidon tulokset olivat yhtä hyvät. Tutkijat arvioivat kuitenkin, että tavanomainen hoito oli tässä tutkimuksessa muihin vastaaviin tutkimuksiin verrattuna laadultaan hyvää, mikä saattoi vaikuttaa lopputulokseen.
Toisaalta molemmissa ryhmissä oli verraten paljon uusia itsemurhayrityksiä. Tutkijat painottavat, että hoitotavoissa on varmasti vielä kehittämisen varaa, vaikkei tässä tutkimuksessa käytetty tehostettu hoitotapa osoittautunutkaan tavanomaista toimivammaksi.
Tutkijat toteavat myös, että tutkimuksen perusteella voi päätellä melko suuren määrän itsemurhayrityksiä jäävän raportoimatta.
Hertta Vierula
Kuva: Panthermedia
Julkaistu www.laakarilehti.fi 24.8.2012.
