Helsinki pohtii painotetun opetuksen luokkien lopettamista kouluissaan. Tavoitteena on hillitä vanhempien koulushoppailua, koulujen eriarvoisuutta ja alueiden välistä eriytymistä.
Painotettuun opetukseen, eli esimerkiksi musiikkiluokalle, pitää useimmiten pyrkiä pääsykokeilla. Paikan saanut oppilas voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa muualle kuin lähikouluunsa.
Valmisteilla olevasta uudistuksesta kertoi Helsingin Sanomat, ja se on herättänyt vilkasta julkista keskustelua.
Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä
Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja liittyy nuorten ja lasten eriarvoisuuteen, syrjäytymiseen ja hyvinvointiin. Lääkärilehti kysyi nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosoltalta, mitä mieltä hän on koulushoppailusta ja painotetusta opetuksesta.
"On panostettava siihen, että kaikenlaisista perhetaustoista tulevilla lapsilla olisi samanlainen mahdollisuus osallistua."
Kosolan mielestä koulujen välisestä eriarvoisuudesta on tärkeää puhua. Helsingin koulujen väliset erot ovat suuria. Myös luokkien väliset erot koulujen sisällä voivat olla merkittäviä. Painotettujen luokkien oppilaat tulevat keskimäärin korkeamman sofsioekonomisen taustan omaavista perheistä kuin yleisopetuksessa olevat lapset.
Kosola on huomannut työssään koululääkärinä, että viimeistään yläasteella erot ”spesiaaliluokkien” ja tavallisten välillä alkavat olla selkeitä.
Hän toivoo, että kuplien muodostamisen sijaan kouluissa pystyttäisiin myönteisellä erityiskohtelulla nostamaan niitä lapsia, joilla on enemmän haasteita kotitaustassa. Eli niitä, joita ei ole pienestä pitäen viety musiikkiopistojen tai liikuntaseurojen toimintaan.
– Erityisesti he tarvitsisivat sitä, että koulusta tulisi myönteisiä kokemuksia, eikä niin, että se on taas yksi paikka, missä heidät lytätään ja he ovat jotenkin kakkosluokan kansalaisia.
Mikäli painotettua opetusta halutaan jatkaa, tiedottamiseen ja opiskelijavalintoihin tulisi Kosolan mielestä perehtyä ihan eri tavalla kuin nyt. Pelkkä Wilma-viesti vanhemmille suomeksi ja ruotsiksi ei vain riitä.
– On panostettava siihen, että kaikenlaisista perhetaustoista tulevilla lapsilla olisi samanlainen mahdollisuus osallistua. Muuten hukataan lapsia ja nuoria, joilla olisi oikeasti taipumusta vaikkapa musikaalisuuteen.
Lahjakas on voimakas leima
Painotettuja luokkia perustellaan usein lasten lahjakkuuden tukemisella.
Kosolan mukaan pienestä alakoululaisesta on kuitenkin heikosti tiedettävissä, millaisia lahjakkuuksia hänellä on. Pikemminkin kyse on siitä, millä lailla ja miten ahkerasti tekee töitä jonkin asian eteen.
Kosolan mielestä lapsilta ei ylipäätään pitäisi vaatia erikoistumista liian aikaisin.
Tutkimustiedon mukaan esimerkiksi sitä, kenestä tulee tähtiurheilija, ei voi ennustaa alakouluikäisestä.
– Tärkeämpää kuin etsiä potentiaalisia tähtiä, olisi saada lapset liikkeelle ja nauttimaan urheilusta, kokeilemaan erilaisia lajeja. Siten löytyvät ne, jotka haluavat suuntautua sellaiselle uralle.
Kosolan mukaan koko lahjakkuus-sanaa pyritäänkin nykyaikana välttämään. Lapsia ei pitäisi hänen mielestään kohdella tällaisilla termeillä ollenkaan.
– Lahjakas on aika voimakas leima lapselle. Se voi luoda paineita ja odotuksia, jotka pitää täyttää. Ja entä sitten lapsi, joka leimataan lahjattomaksi?
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
