Lääkkeiden ympäristövaikutukset tunnetaan heikosti. Siksi Lääketietokeskus aloitti viime vuonna lääkkeiden ympäristövaikutusprojektin, jonka tavoitteena on tarjota tietoja lääkkeiden ympäristövaikutuksista. Hankkeessa ovat mukana myös HUS, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, Suomen ympäristökeskus ja lääkeyrityksiä.
Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia lääkkeiden ympäristövaikutuksista. Asiakkaat kysyvät usein apteekkien henkilökunnalta, onko lääkkeestä ympäristöystävällinen vaihtoehto.
– Kotimaista lähdettä tälle tiedolle ei kuitenkaan ole olemassa, kertoo kehitysproviisori Elli Leppä Lääketietokeskuksesta.
Ruotsissa on ollut viitisentoista vuotta käytössä lääkkeiden FASS-ympäristöluokitus, jossa lääkkeet jaetaan haitallisuuden mukaan neljään portaaseen. Terveydenhuollon ja apteekkien henkilökunta myös Suomessa voi etsiä sieltä tietoa.
– Tätä luokitusta ei kuitenkaan voi kovin helposti soveltaa suomalaiseen kliiniseen arkeen, Leppä mainitsee.
Vaikutukset vesistöihin otetaan huomioon
Lääkkeiden ympäristövaikutushanke keskittyy ensiksi lääkeaineiden riskeihin. Tarkoituksena on luoda FASS:n kaltainen luokitus, jossa otetaan huomioon lääkkeiden aiheuttamat riskit vesistöissä. Nämä tiedot tuodaan Pharmaca Fennica -palveluihin sekä sähköisessä muodossa potilastietojärjestelmiin ja verkkoalustoille.
Muun muassa hormonivalmisteilla on haitallisia vaikutuksia kaloihin ja muihin vesieliöihin, kun niitä pääsee vesistöön. Myös eräät tulehduskipulääkkeet ovat myrkyllisiä joutuessaan järviin, meriin ja jokiin. Esimerkiksi diklofenaakkigeeli pääsee helposti vesistöön, kun sitä huuhdotaan iholta.
– Ruotsissa diklofenaakkigeelin käyttö on vähentynyt, koska sen ympäristöhaitoista on saatu tietoa potilaiden ja lääkärikunnan käyttöön.
Helppokäyttöisyys tavoitteena
Lepän mukaan ympäristöluokituksesta pyritetään tekemään mahdollisimman helppokäyttöinen. Luokitukseen on suunniteltu muun muassa värikoodia, joka kertoo, millaisen ympäristöriskin lääkeaine aiheuttaa.
Leppä uskoo, että lääkkeiden ympäristöluokitus valmistuu ensi vuoden aikana.
Ulla Toikkanen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 41/2020.
