Joustava, läpinäkyvä kalvo tarrautuu ihoon kuin tavallinen laastari. Siihen kiinnitetyt anturit mittaavat käyttäjänsä elintoimintoja ja lähettävät tiedot langattomasti järjestelmään, joka analysoi kerätyn tiedon.
Näin helposti voidaan tulevaisuudessa seurata esimerkiksi osastohoidossa olevia tai kotiutuvia potilaita.
– Esimerkiksi leikkauksesta toipuva potilas voisi liikkua mittausten aikana vapaasti, mikä tukee hänen toipumistaan, kertoo tutkimustiimin päällikkö Teemu Alajoki VTT:ltä.
Alajoen tiimi kehittää VTT:n Oulun yksikössä digitaalisia laastareita, jotka mittaavat esimerkiksi hengitystaajuutta, happikyllästeisyyttä, sykettä, lämpötilaa ja EKG:tä eli sydänfilmiä. Tavoitteena on, että älylaastari mittaa niitä yhtä luotettavasti kuin perinteiset teknologiat, mutta huomattavasti vaivattomammin.
Turvallisempaa hoitoa
Osastohoidossa älylaastari lisäisi potilasturvallisuutta, koska potilaiden elintoimintoja voitaisiin seurata jatkuvasti. Järjestelmä hälyttäisi, jos potilaan tila uhkaisi heiketä.
– Älylaastari auttaisi tunnistamaan varhaiset varoitusmerkit potilaan tilan heikkenemisestä. Tilanteeseen voitaisiin reagoida nopeasti, mikä vähentäisi jopa hengenvaarallisten komplikaatioiden vaaraa, Alajoki kuvailee.
Toinen käyttökohde laastarille olisivat sairaalasta kotiutuvat potilaat. Älylaastarin avulla potilaat voisivat kotiutua turvallisesti nykyistä aikaisemmin, mikä säästäisi terveydenhuollon resursseja.
– Älylaastari voisi toimia myös esimerkiksi uniapnean diagnostiikassa. Helppokäyttöinen laastari korvaisi hankalat mittauslaitteet ja antaisi luotettavaa tietoa henkilön liikkeistä ja hengityksestä unen aikana, Alajoki visioi.
3-5 vuodessa markkinoille
VTT ei kehitä itse älylaastaria kaupalliseksi tuotteeksi saakka, vaan kehitystyötä tehdään yhdessä yrityskumppanien kanssa.
Ensimmäiset langattomat, puettavat mittalaitteet ovat jo kliinisissä testeissä ja tulossa markkinoille 1–2 vuoden sisällä.
– Varsinainen älylaastari, jossa anturit ja virtapiirit kiinnitetään suoraan venyvään pohjamateriaaliin, voisi olla kliinisessä käytössä ehkä 3–5 vuoden kuluttua, Alajoki kertoo.
VTT:llä on kehitteillä jo teknologian seuraavakin versio, ihon kaltainen elektroniikka, jota käyttäjä ei tunne senkään vertaa kuin älylaastaria. Lisäksi käynnissä on projekteja, jotka yhdistävät sähköiset elintoimintojen mittaukset biokemialliseen analyysiin, esimerkiksi hien mittaamiseen.
Olennaista on, että teknologiat saadaan integroitua saumattomasti terveydenhuollon prosesseihin. Uusien mittaustekniikoiden käyttö ei saa lisätä lääkärien työkuormaa.
– Tekisimme mielellämme vielä nykyistä enemmän yhteistyötä suomalaisten lääkärien ja yliopistosairaaloiden kanssa. On ollut mukava huomata, että aihe on herättänyt lääkäreissä kiinnostusta ja innostusta, Alajoki kiittelee.
Virpi Ekholm
Kuva Teija Soini
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 15/2021.
