Kliinisen allergologian professori Johannes Savolainen Turun yliopistosta ennusti Lääkärilehden pääkirjoituksessa lähes kolme vuotta sitten, että allergioiden siedätyshoito mullistuu täysin vuosikymmenen sisällä.
– Sittemmin olen joutunut korjaamaan käsitystäni pessimistisempään, tai sanotaanko realistisempaan suuntaan, Savolainen sanoo.
Nykyisin esimerkiksi heinänuhan tavanomaiseen siedätyshoitoon kuuluu kolmen vuoden aikana noin 50 pistosta, jotka kaikki potilaan on käytävä ottamassa sairaanhoitajan vastaanotolla.
– Yhteen hoitojaksoon kuluu siis valtavasti allergeenivalmistetta, terveydenhuollon resursseja sekä potilaan itsensä aikaa ja vaivaa. Pelkästään Euroopassa elää 150 miljoonaa allergista ihmistä, eli puhutaan jättimäisistä summista, Johannes Savolainen huomauttaa.
Viime aikoina yleistynyt tablettisiedätys ei hänen mukaansa ratkaise resurssiongelmia.
– Potilaan kannalta kotioloissa tehtävä kielenalussiedätys on totta kai vaivattomampi ja miellyttävämpi vaihtoehto. Mutta lääkekuluja tabletteihin siirtyminen ei vähennä: limakalvolle annosteltavaan valmisteeseen tarvitaan päinvastoin monikymmenkertainen määrä allergeeneja pistoksiin verrattuna.
Suoraan imusolmukkeeseen
Johannes Savolaisen mukaan menetelmät pitkien ja kalliiden siedätyshoitojen korvaamiseen olisivat jo pitkälti olemassa.
– Yksi keino on muuttaa antoreittiä siten, että pistos annetaan suoraan imusolmukkeeseen. Allergeeniyksikköjä tarvitaan tällöin noin 3 000 entisten miljoonien tai kymmenien miljoonien sijaan. Kolmen pistoksen sarja riittää.
Savolaisen oma laitos tutkii parhaillaan yhdessä Åbo Akademin kanssa menetelmää, jossa pistosten tehoa lisätään erilaisten adjuvanttien avulla. Myös niiden ansiosta pistosten määrää olisi mahdollista vähentää radikaalisti.
VTT:ssä puolestaan on kehitetty tekniikkaa, jossa allergeenien rakennetta muokataan geeniteknologian keinoin.
– Yhdistämällä näiden menetelmien vahvuudet voitaisiin hyvinkin päästä yhden ainoan pistokseen siedätykseen, siis todelliseen allergiarokotteeseen, Johannes Savolainen sanoo.
Lääketeollisuus on kuitenkin ollut halutonta rahoittamaan aihepiirin tutkimusta. Savolaisen mielestä tämä on tavallaan ymmärrettävää.
– Olisihan aika huonoa bisnestä investoida 200 miljoonaa euroa sellaisen tuotteen rekisteröintiin, joka romahduttaisi hyvin käyvän siedätysvalmisteiden kaupan. Eurooppaan tarvittaisiinkin ehdottomasti teollisuudesta riippumaton taho koordinoimaan ja rahoittamaan alan tutkimusta.
Johannes Savolaisen mielestä mahdollista olisi myös miettiä hoidon hintarakenne uusiksi.
– Voitaisiin sopia koko hoidolle yksi hintalappu. Jos nyt lääkeyhtiö saa vaikkapa 3 000 euroa yhden potilaan kolmen vuoden valmisteista, jatkossa rokotteen hinta voisi olla esimerkiksi 1 000 euroa. Yhtiö saisi tuotteelleen aiempaa paremman katteen, ja yhteiskunta pystyisi hoitamaan samalla summalla entistä useampia potilaita.
Mari Vehmanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 8/2014.
