Lääkkeitä ei saa mainostaa. Samaan aikaan lehdet ovat täynnä mainoksia, joissa esimerkiksi Aira Samulin suosittelee vahvaa muistikapselia ja lihaksille nokkos-kalkki-inkivääri-vihersimpukka-kapselia. Me tyhmät potilaat ymmärrämme, että muistikapselilla ei ole tehty satunnaistettuja kaksoissokkokokeita. Tuskin Samulinkaan on niihin osallistunut.
Olympiasoutaja Pertti Karppinen puolestaan vannoo toisen vitamiinivalmisteen nimiin. Ennen pitkää jokaisella hyvin säilyneellä tervaskantojulkkiksella on joku geriatrinen käsikauppatavara mainostettavanaan. Terveyttä ja hyvinvointia saa mainostaa - ja jokainen hoitaa miten lystää.
Lääkkeiden markkinointia koskevassa lainsäädännössä me lääkkeitä päivittäin tarvitsevat olemme luusereita, pahan lääketeollisuuden uhreja. Lääkkeittä sinnittelevä kipupotilas saattaa omasta mielestään olla jopa sankari. Valitettavan usein hänestä tulee kipukroonikko. Lääkettä tarvitaan, koska on joku sairaus, joka heikentää elämänlaatua, tai pahimmillaan voi viedä hengen.
Eräs geenitietämyksen mukanaan tuomista hyvistä asioista on se, että vihdoinkin ymmärretään, että ihmiset – myös potilaat – voivat olla erilaisia. Diagnoosi ja lääkkeen käyttötarkoitus voi olla sama, mutta sama lääke ei välttämättä sovi - tai toimi - kaikille. Lääkkeen henkilökohtaisen vaikutuksen näkee ja kokee vasta käytössä. Lääkityksen kohdilleen saamisessa tärkein asia onkin turvallinen hoitosuhde. Lääkärille on uskallettava kertoa, jos lääke ei sovi. Vaikka ei saisikaan anafylaktista shokkia ja ambulanssikyytiä päivystykseen, voi seurauksena olla huonovointisuutta, sydämen tykytystä, unihäiriöitä, kutinaa, ummetusta tai jotain muuta harmittavaa. Viikon tai kahden lääkekuurin sivuvaikutuksia voi sisulla sietää. Jos on kyseessä pitkäaikaislääke, sivuvaikutusten olisi hyvä olla siedettäviä. Hyvässä hoitosuhteessa voidaan kokeilemalla hakea lääkettä, kunnes sopivin löytyy.
Jos lääkäri ei luota potilaaseensa tai päinvastoin, ei hyvä seuraa. Potilas joko lopettaa lääkkeen omin päin. Tai menee luontaistuotekauppaan ja turvaa ikäjulkkisten suosituksiin.
Ajoittain markkinoille tulee uusi lääke, jota ei saa mainostaa. Potilas voi silti saada tiedon lääkkeestä jollain tavoin. Pari vuotta sitten Vesa-Matti Loiri antoi hyvävointisena iltapäivälehtiin haastatteluja kertoen, kuinka monta kymmentä kiloa hän on laihtunut ja elämä mallillaan. Hän mainitsi nimeltä uuden diabetes-lääkkeensä. Alkuvuodesta luimme koskettavia juttuja pienestä Lucas-pojasta, joka tarvitsee satojatuhansia euroja maksavaa nusinerseeni-lääkettä, joka odotti tuolloin vielä PALKOlta käyttölupaa. Nämä eivät ole mainontaa, vaan ainoastaan journalistisen harkinnan perusteella tehtyä tiedonvälitystä. Näissäkin artikkeleissa halutaan silti vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, jotta päättäjät päättäisivät toivotulla tavalla.
Talvikelejä odotellessa voin lukea testivertailuja talvirenkaista. Kaikessa rauhassa voin selvitellä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, laatua ja hintaa. Sama ei onnistu lääkkeiden suhteen. Lääkepakkausten sisältä löytyy pakkausseloste. Siitä voi lukea haittavaikutukset ja varoitukset. Eikä ole harvinaista, että potilas jättää lääkkeen ottamatta luettuaan tuotepelotteen. Talvirenkaita harva jättää ostamatta.
Ero on siinä, että talvirenkaiden, luontaistuotteiden ja korvavalon hyviä ominaisuuksia saa mainostaa. Mutta kun on kyseessä oikea lääke, siitä ei kerrota muuta kuin haitat. Eikä ole testivertailuja. Joskus potilas joutuu lääkärinsä kanssa testailemaan monenlaista. Laskin pikaisesti, että vuosien saatossa olen itse kokeillut toistakymmentä eri kipulääkettä. Erilaisiin kipuihin tarvittiin erilaisia lääkkeitä. Kävin kerran Amsterdamissakin ihan varta vasten pilveä polttamassa. Tuloksena meni vain jalat alta. Sai jäädä kokeilut siihen.
Toisinaan Suomen markkinoille tulee myös joku muualla maailmassa tutkittu ja hyväksi havaittu, vanha ja halpa lääke, jolla ei kuitenkaan tehdä niin merkittävää bisnestä, että sen markkinointiin valjastettaisiin valtakunnan lehdistö. Silloin on pakko luottaa potilaiden puskaradioon somessa. Tai lukea valeuutisia totuuden jälkeisenä aikana. Mukavampaa olisi lukea tällainen uutinen esim. THL:n tiedotteena, mutta sellaista palvelua ei ole. Ehkä sekin katsottaisiin mainostukseksi?
Miksi? Miksi lääkkeistä ei saa kertoa niiden hyviä puolia?
Teksti: Satu Salonen
Kirjoittaja on tietokirjailija ja Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja.
