Linnan juhlien seuraaminen kuuluu monen suomalaisen itsenäisyyspäiväperinteeseen. Tänä vuonna mieleeni jäi erityisesti lääkärikunnan vanhimman, arkkiatri Risto Pelkosen haastattelu. Suuresti arvostamani arkkiatri vastasi toimittajan kysymykseen siitä, mikä on hyvän elämän resepti. Arkkiatrin vastaus ei aivan sanasta sanaan jäänyt mieleeni, mutta se sisälsi ainakin riittävän toimeentulon ja tunteen siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön. Lisäksi arkkiatri Pelkonen piti tärkeänä uskallusta tarttua mahdollisuuksiin ja toisaalta sitä, että pystyy hyväksymään ne asiat, joille ei itse mitään voi.
Osa näistä hyvän elämän tekijöistä on jokaisen ihmisen omissa käsissä, osa ainakin osittain yhteiskunnan vastuulla ja osaan voi lääkärikin vaikuttaa. Terveyskeskuslääkärinä toimiessani havaitsen usein kuinka tärkeä asia johonkin yhteisöön kuuluminen on. Etenkin näin jouluna moni yksinäinen tuntee olonsa kurjaksi, kun kaikki tuntuvat kerääntyvän läheistensä luo. Lääkärinä voin toki kuunnella hetken, mutta epäilen, ettei vartin keskustelu riitä yksinäisyyden tunnetta poistamaan.
Ajoittain kohtaan työssäni myös ihmisiä, jotka joutuvat hyväksymään todella vaikeita asioita ilman, että he voivat niihin itse mitenkään vaikuttaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi oma vakava sairaus tai läheisen kuolema. Tällaisessakin tilanteessa lääkäri voi tarjota tukea, antaa ehkä hiukan toivoa ja selviytymiskeinoja, mutta ne tuskin korvaavat ystävän tai omaisen tukea ja kuuntelevaa korvaa.
On olemassa myös lukuisia elämänlaatuun vaikuttavia seikkoja, joihin en lääkärinä voi juurikaan vaikuttaa. Vaikka ajoittain otankin kantaa esimerkiksi työkykyyn, on riittävän toimeentulon takaaminen laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Harvoin pääsen työssäni myöskään kannustamaan ihmistä, joka suunnittelee jonkin pitkäaikaisen haaveensa toteuttamista. Lähipiirillä lienee tässäkin tapauksessa suurempi rooli.
Jotta hyvän elämän avaimet olisivat jokaisen ulottuvilla, tulee meidän ponnistella tämän tavoitteen eteen. Jokaisella meistä on keinoja asioiden eteenpäin viemiseen. Voimme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tai erilaiseen vapaaehtoistoimintaan. Tärkeimpänä pitäisin kuitenkin sitä, että kaiken kiireenkin keskellä pyrkisimme huomioimaan läheisemme ja tukemaan heitä heidän unelmissaan, murheissaan ja kaikessa muussa mitä elämä tuo tulleessaan.
Näiden sanojen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää joulua ja uutta vuotta.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri.
