Terveys ja hyvinvointi ovat tällä hetkellä keskeisiä suomalaisten elintapavalintojen motiiveja. Ruokaan liittyvät riskit toistuvat median aiheina ja erityisesti sosiaalisessa mediassa kiistellään jatkuvasti ruoan lisäaineiden, rasvojen ja muiden ominaisuuksien sopivasta määrästä. Myös fyysinen aktiivisuus on mediassa toistuva teema ja liiallisesta istumisesta on jo tullut ”uusi tupakka”.
Elintapoihin liittyvä viestintä tavoittelee hyvää, mutta samalla aiheuttaa runsaudessaan monissa huolta: miten oikeastaan pitäisi valita ja mitä ohjeita huomioida? Asiantuntijoiden ja bloggaajien laatimat terveen ja onnellisen elämän listat ovat yrityksiä jäsentää tilannetta sekä helpottaa ihmisten navigointia tutkimustulosten viidakossa. Professori Timo Strandbergin esittelemä ja mukailema J.S. Alpertin (1) kahdentoista elintavan suositus terveyteen, onnellisuuteen ja pitkäikäisyyteen on yksi kooste, johon lääketieteen asiantuntija on koonnut elintapoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvää tietämystä.
Aiemmin ohjasivat uskonnot...
Ihmiset ovat aina kaivanneet yksinkertaistettuja ohjeita siihen, miten tulisi elää ja ratkoa elämän solmuja. Uskonnot ovat jo kauan tarjonneet tällaisia vastauksia.
Vanhan testamentin kymmenestä käskystä kaksi ensimmäistä koskevat suhdetta Jumalaan, kahdeksan seuraavaa elämää ihmisyhteisössä. Ensimmäiset versiot kristinuskon kuolemansynneistä ovat 300-luvulta, jolloin listalla oli 25 pahetta. Sittemmin lista on tiivistynyt, lopulta 1200-luvulla seitsemäksi kuolemansynniksi, joita ovat ylpeys, ahneus, kateus, vihamielisyys, hekumallisuus, mässäily ja hengen velttous (2). Nämä synnit valottavat toimintamme takana olevia asenteita ja vaikuttimia, ja niiden uskotaan hitaasti näivettävän elämäniloa lisäämällä pelkoa ja tuhoamalla rakkautta. Näin siis seitsemän synnin lista kohdistuu pikemminkin mielen kuin ruumiin asioihin. Synneistä ruumiillisinkin, mässäily, tarkoittaa niin ruualla mässäilyä ja juopottelua kuin ”sieluntilaakin, jossa ruokavalio, ulkonäkö, fyysinen kunto ja terveys saavat ylikorostuneen merkityksen” (2).
Myös muut suuret uskonnot ovat listanneet hyvän elämän elementtejä. Esimerkiksi buddhalaisuuden ytimessä on lista neljästä jalosta totuudesta (totuus kärsimyksestä, kärsimyksen syistä, sen lakkaamisesta ja lakkaamiseen johtavasta tiestä) vaikka uskonnossa esitetään myös konkreettisia elämänohjeita (mm. valehtelun välttäminen, väkivallattomuus, kohtuus). Nämä tavoitteet hahmottavat tietä hyvään elämään nimenomaan tietynlaisen havaitsemisen ja suhtautumistavan kautta. Perinteeseen liittyvät listat kääntävät tulevaisuuteen tähtäävät oikeintekemiset toisinpäin listaamalla asioita, joita ei voi muuttaa: asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, elämä ei aina ole reilua, kipu on osa elämää ja ihmiset eivät aina ole rakastavia ja lojaaleja (3).
... nykyään asialla ovat tutkijat ja some
Suosittu Gretchen Rubinin Happiness Project (4) on yksi esimerkki kirjallisuudesta, jossa listataan onnellisen elämän elementtejä. Rubin on perehtynyt onnellisuustutkimuksiin ja testaa niiden opetuksia elämässään vuoden ajan. Jokaiselle kuukaudelle on teemansa, joista ensimmäinen lisää liikunnan ja unen määrää. Seuraavat teemat kehottavat mm. rakastamaan, tähtäämään korkealle, keventämään elämää, viettämään aikaa ystävien kanssa ja meditoimaan.
Sosiaalisessa mediassa kiertää paljon vastaavia listoja, jotka ohjaavat onnelliseen ja stressittömään elämään.
Alpertin 12 suositusta terveyteen, onnellisuuteen ja pitkäikäisyyteen (1) vaikuttaa kelvolliselta listalta ja se perustuu tieteellisiin tutkimuksiin. Suositus lähtee sattumasta (synny pitkäikäiseen sukuun), etenee yhdeksän kohdan verran erilaisiin elintapoihin liittyviin fyysisiin riskeihin ja lopuksi sosiaalisiin suhteisiin ja rentoutumiseen. Sitä voikin pitää nykyaikaisena listana paheista ja hyveistä ja jopa vanhatestamentillisena koosteena oikeista valinnoista, varsinkin kun professori Strandberg yhdisti sen kenties hieman humoristiseen kehotukseen noudattaa THL:n ohjeita.
Listalla mainittujen tupakoinnin ja lihavuuden välttämisen sekä vihannesten ja kokojyväviljatuotteiden suosimisen tärkeys lienee laajasti tunnettu Suomessa, mutta pelkkä tieto epäterveellisistä elintavoista ei itsessään aina johda niiden välttämiseen. Seitsemän synnin listan tai uusien onnellisuus- tai stressittömyyslistojen tarkasteleminen terveellisen elämän listojen rinnalla tarjoaa toisenlaisen lähestymistavan. Elintavoilla on kyllä merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, mutta keskeistä on myös näkökulma jolla tarkastelemme suhdetta elämään, itseemme ja toisiin ihmisiin, sekä teot joita yhteisen hyvän vuoksi teemme.
Lisäksi, ongelmana eivät ehkä olekaan listat tai niiden puute, vaan listalla olevien asioiden toteuttamisen vaikeus. Tarvitsemmeko siis lisäksi listan keinoista joilla voimme tavoitteisiimme päästä, murtaa tavan voima ja muodostaa uusia tottumuksia? Hyötyisimmekö myös tienviitoista, jotka auttavat hyväksymään sen puolen itsestämme, joka epäonnistuu hyve-, terveys- ja onnellisuuslistojen toteuttamisessa?
Piia Jallinoja
VTT, dosentti, tutkimuspäällikkö Kuluttajatutkimuskeskus
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/13.
Lue myös LKT, geriatrian professori Timo Strandbergin näkökulma Miten elää terveenä 100-vuotiaaksi
Kirjallisuutta
1. Alpert JS. 12 guides to health, happiness, and longevity (with apologies to P.J. O’rourke). Am J Med 2008;121:551–2.
2. Heinimäki J. Seitsemän syntiä. Helsinki: LIKE; 1999.
3. Richo D. Viisi asiaa joita ei voi muuttaa. Helsinki: Basam Books; 2011.
4. Rubin G. The happiness project: Or, why I spent a year trying to sing in the morning, clean my closets, fight right, read Aristotle, and generally have more fun. New York: Harper; 2011.
