Suomessa tuli heinäkuussa 2012 voimaan lainmuutos, jolla lääkkeen määräämisoikeus laajennettiin sairaanhoitajalle. Sitä ennen hoitajareseptiä oli käytetty ainakin viidessä Euroopan maassa – Ruotsissa ja Britanniassa jo vuodesta 1994.
Rajattu lääkkeenmäärääminen
Sairaanhoitajalla, jolla on riittävä käytännön työkokemus ja joka on suorittanut säädetyn lisäkoulutuksen, on rajattu oikeus määrätä apteekista lääkkeitä terveyskeskuksessa hoitamalleen potilaalle, kun kyseessä on ennalta ehkäisevä hoito tai lääkityksen jatkaminen perustuu lääkärin tekemään taudinmäärityksen tai kun sairaanhoitaja itse toteaa lääkehoidon tarpeen.
Potilasturvallisuuden varmistamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeuden piirissä olevat lääkkeet ja tautitilat asetuksella. Siinä lääkkeet on listattu kahteen ryhmään sen perusteella, onko kyse lääkityksen aloittamisesta vai sen jatkamisesta. Potilaan oirekuvan perusteella sairaanhoitaja saa aloittaa lääkityksen tavallisiin, komplisoitumattomiin tiloihin, jotka eivät edellytä vaativaa lääketieteellistä taudinmääritystä. Näihin lukeutuu kolme bakteeri-infektiota: äkillinen, komplisoitumaton alempien virtsateiden tulehdus muuten terveellä naisella, nieluviljelyllä tai pikatestillä varmennettu nielutulehdus ja märkäinen silmän sidekalvon tulehdus. Ennalta ehkäisevä lääkitys käsittää influenssa-, hepatiitti- ja vesirokkorokotteet sekä hormonaalisia ehkäisyvalmisteita alle 35-vuotiaan naisen raskauden ehkäisyyn.
Sairaanhoitaja voi myös uudistaa tietyt lääkärin lääkemääräykset, joista on laadittu lääkityksen jatkamisen ja seurannan ohjeet hoitosuunnitelmaan. Potilaan senhetkisen sairaustilan on oltava vakaa. Näin menetellen hoitajavastaanotoilla on tarkoitus tukea ja tehostaa kansantautien, kuten verenpainetaudin, dyslipidemian, tyypin 2 diabeteksen ja astman, lääkehoitoja.
Asetuslistaan on valittu valmisteita, jotka ovat ensisijaisia Käypä hoito -suosituksissa tai joista on yleisesti kertynyt pitkä käyttökokemus. Hoitajareseptiin lääkkeitä ei ole saanut määrätä kauppanimillä vaan valmisteen vaikuttavan aineen perusteella. Sairaanhoitaja ei saa määrätä lääkettä potilasta näkemättä, esimerkiksi puhelinkeskustelun perusteella.
Lääkkeitä saavat määrätä vain julkisen sektorin sairaanhoitajat. Asetuksen lääkelistauksen lisäksi menettely edellyttää kyseisen terveyskeskuksen vastaavan lääkärin kirjallista määräystä niistä lääkkeistä, joita sairaanhoitajalla on oikeus määrätä paikkakunnalla.
Tämä tilastoselvitys tarkastelee hoitajareseptin käyttöä ensimmäisenä käyttövuotena (1.7.2012–30.6.2013).
Viime kesäkuussa korvattiin 400 hoitajareseptiä
Ensimmäisen käyttövuoden aikana Kela korvasi yhteensä 3 310 hoitajareseptillä toimitettua lääkeostoa.
Vuoden 2012 lopulla toimitettiin keskimäärin 300 hoitajareseptiä kuukaudessa. Kesäkuussa 2013 määrä oli kasvanut kolmanneksen, 424 reseptiin. Likimain reseptimäärän suhteessa suureni myös niitä määränneiden hoitajien lukumäärä.
Ensimmäisen käyttövuoden aikana reseptejä laati kaikkiaan 81 sairaanhoitajaa. Heistä 54 % ehti vuoden kuluessa sekä aloittaa itsenäisesti lääkehoidon (antibioottireseptit) että jatkaa lääkärin aloittamaa lääkitystä. Pelkästään lääkehoidon aloituksia oli 40 %:lla sairaanhoitajista ja 6 % hoitajista oli vain uudistanut aikaisempia määräyksiä.
Hoitajareseptit kirjoitettiin aluksi paperisina, mutta marraskuussa 2012 sairaanhoitajat alkoivat laatia myös sähköisiä reseptejä. Viime kesäkuun hoitajaresepteistä oli sähköisiä jo 55 %.
Joka toinen resepti naisen virtsatieinfektioon
Lähes puolella korvatuista hoitajaresepteistä (1 615 määräystä) toimitettiin virtsatietulehduksen hoitoon soveltuvia antibiootteja. Niistä 78 % oli pivmesillinaamia ja 22 % trimetopriimia. Kumpikin antibiootti lukeutuu ensisijaisiin vaihtoehtoihin Käypä hoito -suosituksessa, jonka mukaan alempien virtsateiden äkillinen infektio voidaan hoitaa aiemmin terveellä naisella antibiootilla oireiden perusteella ilman virtsa- ja muita tutkimuksia.
Nielutulehduksen hoitoon soveltuvia antibiootteja toimitettiin 596 reseptillä. Niistä 83 % oli fenoksimetyylipenisilliiniä ja loput kefaleksiinia. Kaikkiaan kaksi kolmesta hoitajareseptistä käytettiin antibioottilääkitysten aloituksiin. Vuoden kuluessa muutamalle potilaalle ehdittiin hoitajaresepteillä toimittaa useampikin antibioottikuuri heidän virtsatie- tai nielutulehduksiinsa.
Lääkärin aloittamia lääkemääräyksiä hoitajat olivat uudistaneet eniten verenpainetautiin. Seuraavina kansantaudeista tulivat dyslipidemia, tyypin 2 diabetes ja astma. Varfariinia oli uudistettu 35 potilaalle ja perusvoiteita pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon 14 potilaalle. Joillekin potilaille oli uudistettu kahden tai kolmen eri taudin lääkkeitä.
Valtaosa resepteistä naisille
Hoitajareseptejä päästiin käyttämään melko harvoilla paikkakunnilla. Eniten hoitajareseptejä olivat käyttäneet jyväskyläläiset, pieksämäkeläiset ja ilmajokelaiset. Muita yli sadan reseptin paikkakuntia olivat Hamina, Keuruu, Äänekoski, Nivala, Kankaanpää, Rantasalmi ja Soini.
Hoitajareseptiä käyttäneistä 82 % oli naisia, ja selvä sukupuoliero säilyi ikäryhmittäin. 15–19-vuotiaat ja 65–69-vuotiaat käyttivät hoitajareseptiä selvästi enemmän kuin muut ikäryhmät. Työikäisille miehille hoitajareseptejä kirjoitettiin vain vähän.
Ohjeiden ulkopuolinen menettely
Kelan rekisterissä oli 136 ostoa (4,1 % korvatuista hoitajaresepteistä), joiden lääkevalmisteet eivät suoranaisesti sisälly STM:n asetuksen listauksiin. Itsehoitolääkkeenä näyttää asianmukaisesti määrätyn keinokyyneleitä, kromoglikaatin silmätippoja ja laktuloosia, joiden ostoihin apteekit olivat asianmukaisesti myöntäneet peruskorvauksen. Eräitä muita itsehoitolääkkeitä apteekin ei olisi pitänyt korvata hoitajaresepteillä. Markkinoilta löytyy saman vahvuisia itsehoito- ja reseptivalmisteita. Esimerkiksi flukonatsolista oli korvattu 34 määräystä, kaikki naisille. Korvattu oli myös ibuprofeenia (kaksi toimitusta) ja neljä hormonikierukkaa.
Asetus lääkkeen määräämisestä rajaa pois useimmat hoitajareseptit alle 12-vuotiailta. Siitä huolimatta V-penisilliiniä oli toimitettu yhdelle alle 1-vuotiaalle ja kahdelle 10-vuotiaalle. Penisilliiniallergia näyttää poikkeuksellisen yleiseltä hoitajavastaanotoilla, sillä lähes joka viidenteen varmennettuun nielutulehdukseen määrättiin kefaleksiinia. Näistä kahdeksan potilasta oli saanut vuoden aikana hoitajareseptillä sekä penisilliiniä että kefaleksiinia – yksi aikuinen ensin kefaleksiinia ja sen jälkeen penisilliiniä.
Hoitajareseptillä ei toimitettu PKV-lääkettä. Sen sijaan oli korvattu ketiapiinia, orfenadriinia ja rivastigmiinia. Reseptin saaneet kolme potilasta olivat 72–77-vuotiaita. Julkisuudessa on esitetty vastakkaisia näkemyksiä siitä, sopiiko sairaanhoitajan uudistaa yhdistelmävalmisteita. Uudistamista ovat puoltaneet muun muassa hoitajajärjestöt.
Verenpainelääkkeiden ostoista 14 % oli joko beetasalpaajan ja diureetin tai ACE:n estäjän ja diureetin yhdistelmiä. Nämä sisältyvät STM:n asetukseen. Asetus ei kuitenkaan kata yhdistelmävalmisteita astmaan (Seretiden tai Symbicortin toimituksia oli yhteensä kuusi) eikä diabetekseen (yksi metformiinin ja sitagliptiinin toimitus).
STM valmistelee lääkkeen määräämistä koskevan asetuksen päivitystä vähentääkseen tulkinnanvaraisuuksia. Suunnitteilla on esimerkiksi muuttaa valmisteiden geneerisiin nimiin perustunut lääkelistaus kauppanimillä ja pakkauskohtaisesti toteutuvaksi. Sen jälkeen sairaanhoitajien ja apteekkien on helpompi tarkistaa kansallisesta lääketietokannasta hoitajareseptille sallittu lääkevalikoima.
Lauri Virta
tutkijalääkäri
Kela, tutkimusosasto
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 4/14.
