Sipilän hallituksen säästötoimet ovat kohdistuneet erityisen rankasti yliopistolaitokseen. Yt-neuvottelut Helsingin yliopistossa päättyivät juuri, ja niiden tulos julkistettiin 27.1. Samalle päivälle ajoitettu lääketieteellisen tiedekunnan juhlapäivä peruttiin. Aihetta juhlaan ei todellakaan tässä tilanteessa ollut!
Lääkärikoulutuksen laatu on ollut uhattuna jo aiempien päätösten takia. Lääkäriksi koulutettavien määrä on yli kaksinkertaistunut 1990-luvun tasosta. Lääketieteellisten tiedekuntien opetushenkilökuntaa ei ole kuitenkaan lisätty, vaan ollaan nyt päinvastoin vähentämässä. Opetusministeri Jukka Gustafsson lupasi muutama vuosi sitten koulutusmäärien lisäyksistä päätettäessä, että lisäykset ”kompensoidaan täysimääräisesti lääketieteellisille tiedekunnille”.
Tänä vuonna lääketieteen opinnot aloittaa Suomessa peräti 750 uutta opiskelijaa. Lisäksi ulkomainen koulutus on kasvanut räjähdysmäisesti. Viime lukuvuonna jo yli 600 suomalaista opiskeli lääketiedettä muualla Euroopassa. Valtaosa heistä palannee valmistuttuaan kotimaahan. Ulkomainen koulutus ja muu lääkärien maahanmuutto muodostaa siis tosiasiallisesti jo kuudennen lääketieteellisen tiedekunnan. Nykyisellään joka 70. suomalainen nuori ikäluokastaan koulutetaan lääkäriksi.
Lääketieteellisten tiedekuntien välistä työnjakoa ja yhteistyötä on selvitetty dekaanien ns. profilointityöryhmässä. Tiedekunnat ovat tässä tilanteessa myös pyrkineet olemaan innovatiivisia koulutuksen järjestämiseksi uusilla tavoilla muun muassa verkko-oppimista ja simulaatiomenetelmiä käyttäen. Lääkäriksi ei kuitenkaan voi valmistua etäopiskelun kautta. Lääkäriliiton vuoden 2014 laajan opiskelijatutkimuksen mukaan vain 16 % lääketieteen opiskelijoista ilmoitti saaneensa harjoitella riittävästi erilaisia toimenpiteitä. Kuka poliitikko tai muu päättäjä haluaisi sellaisen lääkärin potilaaksi, joka on päässyt näkemään keskeisten toimenpiteiden suorittamisen ylisuuren opetusryhmän takarivistä?
Lääkäriliiton tuoreen tutkimuksen mukaan terveyskeskusten lääkärivaje on edelleenkin pienentynyt. Se oli lokakuussa 2015 enää 4,4 %. Vaikka tilanne vaihtelee alueellisesti, ei hoidon saatavuus enää riipu lääkärien määrästä. Uhkana on jo selvästi nähtävissä liikakoulutus. Tiedekuntien toimintaedellytysten ja lääkärikoulutuksen laadun turvaamiseksi on nyt käynnistettävä vakava ja laajapohjainen keskustelu lääkäriksi koulutettavien määrästä.
Lääketieteellisten tiedekuntien rahoituksen parantamiseksi myös opetus- ja kulttuuriministeriön tulee ottaa erikoislääkärikoulutus huomioon tiedekuntien rahoituksessa. Lisäksi STM:n jakaman EVO-rahoituksen tulevaisuus on varmistettava ja EVO-rahoitusta on kohdistettava myös kustannuksiin, joita lääketieteellisille tiedekunnille aiheutuu erikoislääkärikoulutuksesta.
Kun henkilökuntaa vähennetään, opetus vie valtaosan lääkäriopettajien työajasta. Mahdollisuudet hoitaa toista päätehtävää eli tutkimusta ovat vaikeutuneet jo aikaisemmin. Suomalaisten lahjakkaiden lääkäritutkijoiden aivovuoto on jo nyt tosiasia ja varmasti kiihtyy. Lääketieteellisten tiedekuntien opetus- ja tutkimustehtävien houkuttelevuus korkealle arvostettuna uravaihtoehtona tulee turvata uusillekin lääkärisukupolville.
Yliopistollinen koulutus ja tutkimus ovat pitkäjänteistä toimintaa ja investointi tulevaisuuteen. Monissa muissa maissa tämä on ymmärretty erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina. Hallituksen säästötoimet vaarantavat Suomen korkeatasoisen lääketieteellisen hoidon tulevaisuuden.
Kirjoittaja
Hannu Halila
LKT, erikoislääkäri,
terveydenhuollon hallinnon dosentti, eMBA, varatoiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
