Reino Kivistö puhuu kokemuksen rintaäänellä.
– Tämä on ehdottomasti paras paikka. Varsinkin, koska tässä ollaan lähtökuopissa, hän sanoo.
80-vuotispäiväänsä toukokuussa viettänyt Kivistö on saattohoitopotilas.
Viimeisen kahden vuoden aikana hän on nähnyt usean hoitolaitoksen käytävät. Nyt, elämän langan heiketessä, hän pääsi toiveestaan saattohoitoon Turun Karinakotiin.
Paikan kodinomaisuus, henkilökunnan ammattitaito ja luonnon läheisyys puhuivat Karinakodin puolesta viimeistä hoitopaikkaa miettiessä.
– Kauniilla ilmalla viedään koko sänky ulos. Juodaan kahvit, kuunnellaan lintujen laulua ja katsellaan merelle, kertoo Reino Kivistön vaimo Maritta Kivistö.
Reino Kivistö saattaa olla Karinakodin viimeisiä asukkaita. Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön ylläpitämä saattohoitokoti vastaanotti viimeiset potilaat toukokuun lopulla. Kesäkuun loppuun mennessä 25 vuotta toimineen saattohoitokodin ovet suljetaan. Kilpailutukset ja kuntien omien saattohoitoyksiköiden perustamiset ovat merkittävästi vähentäneet Karinakodin käyttöastetta ja heikentäneet Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön taloustilannetta.
– Katkeralta tuntuu, että tällainen paikka joutuu sulkemaan ovet. Tällaista ei löydy mistään, Reino Kivistö herkistyy ajatuksesta.
Karinakodin taloudelliset ongelmat ovat jatkuneet vuosia. Ne pahenivat entisestään, kun Turku avasi kaupunginsairaalan yhteyteen Kaskenlinnan saattohoito-osaston. Karinakodin potilaspaikkoja on jouduttu vähitellen vähentämään 20 paikasta 15 paikkaan.
Kaupungin turkulaisille potilaille myöntämien maksusitoumusten määrä laski viime vuonna kahdestakymmenestä kymmeneen. Tämän seurauksena Karinakodissa käytiin vuoden 2018 alussa yt-neuvottelut.
Neljä yksityistä saattohoitokotia
Suomen neljä säätiöiden ylläpitämää yksityistä saattohoitokotia saavat potilaita lähetteiden tai maksusitoumusten kautta. Harva maksaa saattohoidon itse.
Turku on myöntänyt maksusitoumuksen, jos palliatiivisessa tai saattohoidossa oleva on halunnut Karinakodin asiakkaaksi. Osalle potilaista ei ole tarjottu Karinakotia vaihtoehtona, vaan sinne on pitänyt pyytää pääsyä aktiivisesti itse.
Karinakodissa työskentelevä saattohoitolääkäri Heidi Marttila kertoo, että kaikki Varsinais-Suomen kunnat eivät myönnä maksusitoumuksia. Ne haluavat hoitaa potilaat omilla vuodeosastoilla. Tällä haetaan säästöjä.
– Erityistason saattohoitopaikka Karinakodissa ei ole ympäristökunnille merkittävästi kalliimpi kuin paikka terveyskeskuksen vuodeosastolla. TYKS:n vuodeosastolla oleva potilas sen sijaan tulee kunnalle kalliiksi, Marttila sanoo.
Karinakodin käyttöaste on ollut viime aikoina noin puolessa. Valtaosa potilaista on ollut hoidossa keuhko- tai syöpätaudeilla, jossa saattohoidon tarve tunnistetaan hyvin. Marttilan mukaan sekä lääkäreiden että hoitajien perusopetuksessa tulisi olla enemmän palliatiivisen hoidon koulutusta.
– Sairaalassa potilasta hoitavan lääkärin ei ole aina helppo tunnistaa, milloin potilaan parhaaksi olisi siirtyä oireenmukaiseen hoitoon tai saattohoitoon.
Pelko potilasturvallisuuden puolesta
Karinakodin vastaava lääkäri, syöpätautien erikoislääkäri Mira Huhtala pelkää, että saattohoitopotilaiden potilasturvallisuus voi pahimmillaan vaarantua Karinakodin sulkemisen myötä. Osa potilaista tarvitsee saattohoidon erityisosaamista, jos oireet ovat esimerkiksi vaikeahoitoisia tai epävakaita. Erityistason saattohoitoa voi edellyttää myös potilaan ja omaisten erityisen psykososiaalisen tai henkisen tuen tarve, esimerkiksi lähestyvä vanhemman kuolema pikkulapsiperheessä.
Turun lähikuntien terveyskeskusten vuodeosastoilla on kotisaattohoidon tukiosastoja, mutta ne eivät täytä erityistason kriteerejä Saloa lukuun ottamatta. Myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon erityiskoulutusta saaneita osaajia puuttuu.
– Tilanne on haavoittuvainen ja muuttuu nopeasti lääkärin vaihtaessa työpaikkaa.
Jos saattohoitopotilaalle ei löydy kunnasta vuodepaikkaa tai hoito on liian vaativaa, potilas täytyy lähettää erikoissairaanhoidon ensiapuun. Kustannukset lisääntyvät entisestään, jos jatkohoitopaikkaa ei löydy omasta terveyskeskuksesta.
– Kunnat joutuvat maksamaan siirtoviivemaksun. Turussa se on noin 2–3-kertainen verrattuna Karinakodin hoitovuorokausimaksuun, Huhtala huomauttaa.
Sairaanhoitopiirien pitäisi huolehtia alueellaan vaativan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestämisestä. TYKS:ssä ei ole valtioneuvoston asetuksen mukaista palliatiivisen hoidon keskusta, vaan syöpäklinikalla toimii syöpäpotilaita palveleva palliatiivinen yksikkö.
Pienimuotoista palliatiivista poliklinikkatoimintaa on myös keuhkotaudeilla.
– Poliklinikkatoiminnan ohessa tarjotaan virka-aikana puhelinkonsultaatiota, mutta päivystysaikainen konsultaatiotuki on täysin järjestämättä. Syöpäosaston 24 vuodepaikkaa ei ole resursoitu saattohoitopotilaille vaan aktiivihoidossa oleville syöpäpotilaille, Huhtala taustoittaa.
STM:n kartoituksen mukaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella 60 prosenttia väestöstä ei saa erityistason palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluita tarvitessaan.
Kuolevan toiveita kuunneltava
Huhtala ja Marttila toivovat, että saattohoitokodeilla on tulevaisuus Turun seudulla ja myös muualla Suomessa.
– Kuolevien potilaiden ajatuksia ja toiveita pitää pystyä kuuntelemaan. Siksi vaihtoehto kotisaattohoidolle ja sairaalan saattohoito-osastolle pitää olla olemassa, Marttila sanoo.
Yksilöllinen, saattohoidon tarvetta vastaava sekä omien toiveiden mukainen saattohoito on myös STM:n suositus. Huhtalan mielestä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä olisi nyt hyvä mahdollisuus saada suosituksiin nojaava erityistason saattohoitokoti oman toimintansa alaisuuteen. Turku ja sairaanhoitopiiri selvittävät parhaillaan vaihtoehtoja Karinakodin suhteen.
– TYKS:n koordinoimaa saattohoitoa voisi toteuttaa potilaan tarpeen mukaan kotona, saattohoito-osastolla tai saattohoitokodissa, toivoo Huhtala.
Syöpäpotilas Pirkko Valtosen toive kuultiin. Hän ei halunnut syöpähoitoja, vaan halusi lähestyä kuolemaa rauhassa, kivutta. Hän siirtyi Karinakotiin Turunmaan sairaalasta.
– Ihana paikka. Pelkäsin, että en pääse tänne. Sairaalassa oli niin levotonta, kun neljän hengen huoneessa jollekin tuotiin lääkettä tai muuta.
– Olen elänyt hyvän elämän. Ei minulla ole mitään hätää, hän lopettaa ja jää odottamaan omaisiaan vierailulle. ●
Säästöt voivat tehdä paljon pahaa
Saattohoitokotien ongelma ei rajoitu vain Varsinais-Suomeen.
Hämeenlinnan Koivikko-kodin käyttöaste on laskenut 65–75 prosenttiin. Koivikkosäätiön johtaja Riikka Koiviston mukaan alueella ei tehdä saattohoitopäätöksiä tai ne eivät johda lähetteeseen saattohoitokodille. Myös ennakoivaa hoitosuunnitelmaa ei noudateta.
Koivikko-koti on Kanta-Hämeen ainoa erityistason yksikkö ja erityispätevyyslääkäreiden koulutusyksikkö.
– Saattohoitokotien tilanne on huolestuttava. Lyhytnäköiset säästöt voivat tehdä paljon vahinkoa, sanoo Koivisto.
Viime vuosina Koivikko-kodissa on tehty hartiavoimin töitä yhteistyön tiivistämiseen julkisen puolen kanssa. Osastoille on soiteltu lähetteiden perään säännöllisesti.
– Usein ajatellaan, että saattohoito on vain syöpäpotilaille, vaikka se kuuluu kaikille diagnoosista huolimatta.
Koivisto toivoo, että Kanta-Hämeessä tehty työ potilaan hoitopolun eteen kantaa hedelmää.
Myös Helsingin Terhokodissa kannetaan huolta julkisen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä, potilaslähetteiden ja maksusitoumusten saamisesta ja ennakoitavuudesta. Viime vuonna käyttöaste oli 72 prosenttia, kun vuosina 2000–2013 se oli sadan prosentin luokkaa.
Terhokodin johtaja Päivi Flinkman pitää potilaan valinnanvapautta hyvänä asiana. Sen rinnalla täytyy kuitenkin muistaa, että yhteiskunnan varoilla tuotettuja resursseja suunnataan siten, että hoito toteutuu niissä yksiköissä, joissa on potilaan tarpeisiin parhaiten sopiva osaaminen, tilat ja laitteet. Hänen mukaansa hoitopaikkaa koskevaa valinnanvapautta tärkeämpää on, että potilaalla on mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa.
– Missä ja miten haluamme kuolevat hoitaa? Ja millaisella hinnalla? Yksityiset saattohoitokodit haluavat ja ovat kykeneväisiä käymään tätä keskustelua, Flinkman summaa.
Pirkanmaan Hoitokodin tilanne on parempi. Tämän vuoden käyttöaste asettuu 83 prosentin kieppeille. Tampereella saattohoitoa organisoidaan sairaanhoitopiirin Palliatiivisen yksikön kautta.
Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Anu Kartovaaran mukaan potilaat saapuvat saattohoidon piiriin aivan liian myöhään, jolloin hoitojaksot jäävät lyhyimmillään muutamiin päiviin, jopa tunteihin.
– On tärkeää, että kun aktiivihoidot kuolemaan johtavaan sairauteen lopetetaan ja tehdään palliatiivisen hoidon päätös, tehtäisiin potilaasta heti samalla lähete saattohoitoon. Potilaan vointi voi vaihdella nopeasti, jolloin lähetteen hankkiminen tai hoitopaikan lyhytaikainenkaan odottelu ei ole enää potilaan näkökulmasta inhimillistä, Kartovaara sanoo.
Työntekijät saivat irtisanomisilmoitukset
Lounais-Suomen saattohoitosäätiön omistama Karinakoti täytti tänä vuonna 25 vuotta.
Turku irtisanoi huhtikuussa puitesopimuksen Karinakodin kanssa, koska Lounais-Suomen saattohoitosäätiö päätti lopettaa toimintansa.
Toiminta on ollut tappiollista jo monta vuotta, ja sitä on jouduttu tukemaan testamenttivaroin.
Karinakoti sulkeutuu näillä näkymin 30. kesäkuuta. Työntekijät saivat irtisanomisilmoitukset 27. toukokuuta.
Turun sosiaali- ja terveyslautakunta sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri selvittävät parhaillaan, voisiko sairaanhoitopiiri ottaa Karinakodin toiminnan alaisuuteensa.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuvat
Vesa-Matti Väärä
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 24/2019.
