Hammaslääkärintyön ytimessä on potilaan kohtaaminen. Potilas-lääkärisuhteen perusta on potilaan luottamus häntä hoitavaan asiantuntijaan. Luottamusta ei synny ilman vuorovaikutusta, eikä vuorovaikutus voi toimia ilman potilaan kuuntelemista. Eettisesti kestävä toiminta ja vuorovaikutus tukevat myös kliinistä työtä.
Potilas-hammaslääkärisuhde on väistämättä epäsymmetrinen, koska hammaslääkärillä on enemmän tietoa hoitoon liittyvistä asioista. Erityiseksi hoitosuhteen tekee se, että hammaslääkärillä on oikeus kajota potilaaseen. Siksi potilaan on voitava luottaa tämän etiikkaan, osaamiseen ja asiantuntemukseen.
– Hyvä vuorovaikutus lisää tutkitusti potilaan tyytyväisyyttä, hoitoon hakeutumista, hoitomyöntyvyyttä, kotihoidon tasoa ja suunterveyttä. Samalla se lisää hammaslääkärin omaa työhyvinvointia vähentäessään tyytymättömyyttä, stressiä ja laatuvirheitä, korostaa sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti.
Potilaan huolet otettava vakavasti
Potilaat toivovat hammaslääkäriltä erityisesti kolmea asiaa: kommunikointia, reiluutta ja potilasta tukevaa asennetta.
– Reilu tarkoittaa tässä yhteydessä rehellisyyttä ja sitä, että hammaslääkäri myöntää avoimesti ja reilusti myös virheensä.
Toiveet ovat Lahden potilas-hammaslääkärisuhdetta käsitelleestä väitöskirjasta, joka perustui väestöä edustavaan otokseen yli 15-vuotiaista suomalaisista. Vaikka tulokset ovat 90-luvun puolelta, hoitosuhteen perusasiat eivät ole muuttuneet.
Kommunikoinnin Lahti jakaa vielä osiin, jolloin syntyy kolme k:ta: kysy, kuuntele ja kerro.
– Ne tulevat nimenomaan tässä järjestyksessä. Minäkin olen aikanaan virheellisesti olettanut, että mitä enemmän on itse äänessä, sitä paremmin potilas omaksuu tietoa. Mutta jos hammaslääkäri unohtaa kuunnella, hoitosuhteen perustana olevaa luottamustakaan ei synny. Kuuntelemiseen sisältyy myös potilaan asian ja huolien ottaminen vakavasti. Kun luottamus sitten on syntynyt, hammaslääkäri voi siirtyä kertomiseen eli jakaa tietoa ja kertoa toimenpiteistä. Luottamus oli yhteydessä myös hoito-ohjeiden noudattamiseen. Jos luottamusta ei syntynyt, potilaat noudattivat ohjeitakin huonommin.
Potilaat sietävät monenlaisia tuntemuksia
Hammaslääkärit odottivat Lahden tutkimuksen mukaan potilaiden arvostavan hammaslääkärin työtä, olevan helposti hoidettavia ja täsmällisiä sekä noudattavan hoito-ohjeita.
– Miten hammaslääkäri voisi toisaalta edes tietää potilaan arvostuksesta, jos ei keskustele tämän kanssa, hän kysyy.
Toimenpiteiden lisäksi hammaslääkärin on hyvä kertoa potilaalle siitä, miltä ne voivat tuntua ja kysyä tämän tuntemuksista.
– Potilaat kyllä sietävät hyvin monenlaisia tuntemuksia, jos vain tietävät niiden olevan asiaankuuluvia, vaarattomia ja ohimeneviä.
Potilas-lääkärisuhteen kivijalka muodostuu lääkintäetiikan neljästä periaatteesta: autonomian kunnioittamisesta, pahan tekemättä jättämisestä, hyvän tekemisestä ja oikeudenmukaisuudesta.
– Pahinta potilaan näkökulmasta on, jos hän tuntee itsensä avuttomaksi, menettää kontrollin, eikä tule kuulluksi. Varmimmin potilaan luottamuksen menettää valehtelemalla ja peittelemällä virheitä, Lahti muistuttaa.
Vuorovaikutustaidot tukevat työhyvinvointia
Vuorovaikutus on oleellinen osa potilas-hammaslääkärisuhdetta. Jos potilaiden kanssa on toistuvasti ongelmia, hammaslääkärin on syytä miettiä, miten itse toimii ja pitäisikö käytöstä ja reagointitapaa ehkä muuttaa.
– Hammaslääkärit ovat oppineet reflektoimaan enemmän omaa toimintaansa. Moni on myös oppinut asiat kantapään kautta. Vuorovaikutusta on opetettu aktiivisesti ainakin kymmenen vuotta. Tietoa on saatavilla runsaasti. Aihe on säännöllisesti esillä myös hammaslääkärien täydennyskoulutuksessa, ja tarjolla on monipuolista valmennusta. Tärkeintä on löytää itselle sopiva menetelmä. Työnohjaus on myös hyvä keino kehittää tätä puolta, Lahti tiivistää.
Siinä missä toisen pitää oppia kuuntelemaan potilasta, toisen haaste on huomata kertoa siitä, mitä on tekemässä.
– Varsinkin nuoren kollegan huomio menee helposti toimenpiteisiin keskittymiseen.
Tulevia hammaslääkäreitä opettaessaan Lahti käyttää usein esimerkkiä, että potilas kyllä kestää huononkin hammaslääkärin, vaikka tilanne on epämukava, ja potilas tuskin tulee toista kertaa. Hammaslääkärille tilanne on kuormittavampi.
– Jos potilastyö rassaa päivästä toiseen, asialle kannattaisi tehdä jotain jo oman työhyvinvoinnin vuoksi. Hyviin vuorovaikutustaitoihin satsaaminen on tärkeä investointi omaan työssä jaksamiseen.
Mikä ärsyttää ja miksi?
Vuorovaikutustaitojen avain on Lahden mukaan itsereflektiossa sekä oman tavan ja tyylin löytämisessä. Kuormittavina hammaslääkärit pitävät varsinkin haastavia potilassuhteita. Se, millaiset potilaat kukin kokee haastaviksi, riippuu hammaslääkäristä.
– Hoidon aikana niin hammaslääkärissä kuin potilaassa voi herätä hyvin erilaisia tunteita. Jos jokin asia potilaissa toistuvasti ärsyttää, on syytä miettiä, mikä ärsyttää ja miksi. Usein syytä on hankala äkkiseltään tunnistaa, sillä asiat voivat juontua kaukaa omasta henkilöhistoriasta ja elämänkokemuksista. Jokin piirre voi muistuttaa kipeästi vaikka omasta äidistä tai alakoulun opettajasta. Kyse on paljolti itsetuntemuksen kehittämisestä. Se ei ole rakettitiedettä, eikä vaadi psykoanalyysia.
Lahti kannustaa pohtimaan omaa vuorovaikutustyyliä.
– Silloin tiedostaa paremmin taustalla olevat syyt ja osaa muuttaa omaa asennoitumista sen sijaan, että toistuvasti vain suuttuu, ärsyyntyy ja kuormittuu. Oman tyylin hahmottamiseen on olemassa erilaisia työkaluja. Hyvin yksinkertaistaen esimerkiksi, jos käsitys itsestä ja muista on positiivinen, se mahdollistaa turvallisen ja autonomisen vuorovaikutuksen.
Mustistakin tunteista pitäisi voida puhua
Medikalisaatio ja konsumerismi ovat tuoneet potilas-lääkärisuhteeseen myös asiantuntijuuden ja asiakkuuden välisen jännitteen.
– Monet potilas-hammaslääkärisuhteen haasteet ovat yhteisiä lääkäripuolen kanssa. Meidän olisi hyvä etsiä tietoa ja vertaistukea myös sieltä.
Potilaat ovat nykyisin paremmin tietoisia hoitovaihtoehdoista ja oikeuksistaan.
– Tämä on hoidon kannalta usein hyvä, mutta luo hammaslääkärille samalla lisää painetta. Työssä kuormittaa, että ongelmia kannetaan paljolti yksin ja negatiiviset tunteet koetaan kielletyiksi. Työtovereiden kanssa pitäisi silti uskaltaa ja voida puhua myös työn herättämistä mustista tunteista, Lahti painottaa.
Valtaosa potilas-hammaslääkärisuhteista ja niihin sisältyvästä vuorovaikutuksesta toimii kuitenkin voittopuolisesti hyvin.
– Laki, etiikka ja vuorovaikutus nivoutuvat yhteen, ne ovat saman asian eri puolia. Vuorovaikutus on työkalu, jonka avulla eettisesti ja juridisesti kestävä hoito voi toteutua. Hammaslääkärin pitää aktiivisesti kuunnella potilasta ja kysyä saadakseen palautetta. Samalla rakentuu luottamus ja hammaslääkärin oma työ helpottuu. Kyse on lopulta varsin yksinkertaisista asioista, jotka kuitenkin vaativat säännöllistä pysähtymistä niiden äärelle.
Anu Tilander
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Suomen Hammaslääkärilehdessä 8/2013
