Pitkäaikainen univaje on terveydelle haitallista, ja se lisää psykiatristen ja somaattisten sairauksien, kuten masennuksen tai sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Vielä on kuitenkin vähän tietoa niistä univajeen aiheuttamista molekyylibiologisista mekanismeista, jotka ovat terveyshaittojen taustalla.
Tuore Helsingin yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Finnairin tekemä tutkimus (Lahtinen A ym. Sci Rep 3.2.2021) osoitti, että vuorotyön aiheuttamasta unihäiriöstä kärsivillä esiintyi geenien toimintaan vaikuttavia DNA:n metylaation muutoksia.
DNA:n metylaatio on epigeneettistä säätelyä, joka muokkaa geenien toimintaa ja säätelee niiden aktiivisuutta ilman, että DNA:n emäsjärjestys muuttuu.
– Vuorotyöstä johtuvaan unihäiriöön liittyy veren valkosolujen DNA-metylaation muutoksia. Nämä muutokset, kuten tutkimuksessa työjakson aikana havaittu matala metylaatiotaso, liittyvät todennäköisesti univajeeseen ja sen aiheuttamiin tulehduksellisiin seurauksiin, joita DNA:n muutokset voivat välittää, sanoo Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava, filosofian maisteri Alexandra Lahtinen tiedotteessa.
Tutkijat havaitsivat, että lomalla muutokset kuitenkin palautuivat.
– Riittävä lepo ja palautuminen ovat kaikille tärkeitä, mutta ne ovat erityisen tärkeitä silloin, jos taustalla on pitkäaikaista univajetta – esimerkiksi elämäntapojen tai työolosuhteiden epäsäännöllisyyteen liittyen. On kuitenkin positiivista, että ainakin osa tutkimuksessa havaituista vuorotyöunihäiriöön liittyvistä muutoksista palautui lomajakson jälkeen, toteaa tutkimuksen vastuututkija, Helsingin yliopiston ja THL:n professori Tiina Paunio tiedotteen mukaan.
Perimä analysoitiin työn aikana ja loman jälkeen
Tutkimukseen osallistui 32 vuorotyöntekijää, joista 21 kärsi vuorotyön aiheuttamasta unihäiriöstä ja 11 edusti kontrolliryhmää. DNA-metylaation dynaamisia muutoksia selvitettiin koko perimän kattavalla analyysilla sekä työn aikana että lomajakson jälkeen.
DNA:n metylaation dynaaminen luonne korostui erityisesti NMDA-glutamaattireseptorien toiminnassa. Vahvin näyttö tuli GRIN2C-reseptorista: sen säätelyalueella tietyn CpG-emäsparin metylaatiotaso oli työjakson aikana matalampi niillä, jotka kärsivät vuorotyöstä johtuvasta unihäiriöstä. Tämä muutos kuitenkin palautui ennalleen lomajakson jälkeen.
Minna Pihlava
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
