Noin joka viides vuorotyöntekijä kärsii vuorotyön aiheuttamasta unihäiriöstä. Häiriöstä kärsivät palautuvat vapaapäivien aikana hitaammin kuin muut ja puolet häiriöstä kärsivistä on vapaa-aikanaan käytännössä jatkuvasti väsyneitä. Näin kertoo Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen yhteistutkimus.
Moni vuorotyöntekijä kärsii unettomuudesta tai voimakkaasta väsymyksestä. Pitkään jatkuessaan oireet voivat kehittyä vuorotyöunihäiriöksi. Häiriö voi lisätä vuorotyön tunnettuja riskejä kuten kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien, syöpien ja työtapaturmien riskiä.
FM Päivi Vanttola tutki väitöskirjassaan vuorotyöunihäiriön yleisyyttä, sen ilmenemistä arjessa sekä oireista toipumista. Tutkimuksessa oli aineistona 4 814 sairaalatyöntekijän työajanseuranta ja kyselyvastauksia sekä 31 lentokenttätyöntekijän kolmen viikon uni- ja vireysmittauksia.
Vuorotyöunihäiriöstä kärsivillä rentoutuminen nukkumaan mennessä oli vähäisempää, nukahtaminen kesti pidempään ja unen laatu oli heikompaa kuin niillä vuorotyötä tekevillä, joilla ei ollut todettu häiriötä. Unihäiriöiset olivat myös uneliaampia sekä yö- että aamuvuoroissa. Lisäksi heidän unensa oli lyhyempää ja univaje suurempi ennen aamuvuoroja. Vuorotyöunihäiriöstä kärsivät myös nukkuivat vapaapäivinä vain vähän yli unentarpeensa, toisin kuin verrokkiryhmä.
Tutkimuksen mukaan jo kolme ilta- tai yövuoroa kuussa voi johtaa jatkuvaan väsymykseen vapaa-ajalla. Näin kävi joka toiselle vuorotyöunihäiriöstä kärsivälle sairaalatyöntekijälle.
Vaikuttavampaan työkyvyn tukemiseen
Vuorotyöntekijöiden unettomuuden ja väsymyksen hoidon onnistumisen kannalta on oleellista erottaa oireiden ensisijainen syy, jotta hoitokeinoilla ja mahdollisella työn muokkauksella voidaan tehokkaasti tukea työntekijän jaksamista ja työkykyä.
Jos oireet liittyvät nimenomaan vuorotyöaikoihin, voi kyseessä olla vuorotyöunihäiriö. Tällöin tavanomaiset unettomuuden tai väsymyksen hoitokeinot eivät välttämättä toimi tai eivät ole riittäviä.
– Vuorotyöunihäiriö olisi tärkeää tunnistaa työterveyshuollossa, sillä se on usein merkki vuorokausirytmien häiriöstä, joka voi johtaa vakavampiin terveysriskeihin. Väitöstyöni perusteella vuorotyöunihäiriön oireiden tunnistamisen ja lievittämisen lisäksi kannattaisi kiinnittää huomiota vuorosuunnitteluun. Yövuorojen lisäksi myös aikaisten aamuvuorojen määrän minimoiminen ja riittävän pitkät palautumisjaksot voivat helpottaa monen vuorotyöunihäiriöstä kärsivän oireita, Vanttola toteaa tiedotteessa.
Ulla Toikkanen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
