Vulvodynia tarkoittaa kroonista, yli kolme kuukautta kestänyttä vulvan alueen kipua, jonka taustalta ei löydy mitään tunnettua sairautta eikä vulvan alueella näy poikkeavia muutoksia.
Tällaiset kivut ovat valitettavan yleisiä: jopa 15 prosenttia naisista tunnistaa joskus kärsineensä vulvan kiputilasta.
Vaikka vulvodynia on yleinen oireyhtymä, syytä sen taustalla ei tunneta.
Vulvodynia oireet
Vulvodynian oireet voivat olla vaihtelevia, mutta yleisin oire on kipu.
Kipu voi olla paikallista ja se voi johtua kosketuksesta. Joskus jopa tietynlaiset vaatteet, pitkään paikallaan istuminen tai jotkin liikuntamuodot, kuten pyöräily tai uiminen voivat aiheuttaa kipua.
Toisilla kipu voi olla jatkuvaa tai kipu voi esiintyä koko vulvan alueella säteillen peräaukkoon, selkään tai reisiin.
Vulvodyniaan voi liittyä myös lantionpohjan lihasten liiallista jännittyneisyyttä.
Vulvodynia on yleisin yhdyntäkivun syy. Seksiin liittyvä kipu voi aiheuttaa ahdistusta sekä vaikuttaa ihmissuhteisiin.
Vulvodynian oireet voivat vaikuttaa oireyhtymän kanssa elävän elämänlaatuun monin eri tavoin.
Vulvodynian itsehoito
Itsehoitona kipuun voi koittaa apteekista saatavaa ihonhoitoöljyä. Ihonhoitoöljyä tai perusvoidetta voi käyttää säännöllisesti ulkosynnyttimien ihon ja limakalvon kunnossa pitämiseksi.
Myös kipeiden alueiden koskettaminen säännöllisesti on suositeltavaa (desensitisaatio).
Lantionpohjan lihaksien rentouttaminen helpottaa joillakin kipuja. Joskus lantionpohjan lihasten tunnistamiseen ja rentoutumiseen tarvitaan lantionpohjan fysioterapeutin apua.
Jos vulvodynia aiheuttaa yhdyntäkipua, tilanteesta kannattaa aina keskustella partnerin kanssa. Apteekista on saatavilla liukasteita ja puudutegeelejä, jotka helpottavat yhdyntää.
Tämän lisäksi kannattaa pestä alapäätä korkeintaan kerran päivässä pelkällä vedellä, suosia väljiä vaatteita ja välttää turhaa pikkuhousunsuojien käyttöä.
Milloin lääkäriin?
Jos omat hoitokeinot eivät auta, kannattaa hakeutua gynekologin vastaanotolle.
Koska vulvodyniapotilas kokee gynekologisen tutkimuksen yleensä kivuliaaksi, perinteistä gynekologista sisätutkimusta ei aina tarvitse tehdä. Lääkäri paikantaa kipua ns. vanutikkutestillä, jossa kosketetaan kostealla vanutikulla emättimen suuaukon (vestibulumin) ympärystää.
Gynekologi poissulkee yleensä laboratoriotutkimusten avulla erilaiset tulehdukset. Jos häpyhuulten pinnalla on kroonisen tulehduksen merkkejä tai haavaumia, lääkäri voi ottaa koepalan iholta.
Oireiden ja tutkimuksen perusteella vulvodynia voidaan jakaa eri alaryhmiin sen mukaan, onko kipu paikallista vai yleistynyttä sekä sen mukaan, ilmeneekö kipu kosketus- tai muun ärsykkeen vuoksi vai onko se spontaania.
Yhdistelmäehkäisypillerin käyttäjä saattaa hyötyä esimerkiksi kuuden kuukauden tauosta pillereiden käytössä. Jos taustalla on useita hiivasienitulehduksia, harkitaan hiivatulehduksen.
Vulvodyniaan voidaan kokeilla lääkehoitoa.
Yleistynyt vulvan alueen kipu (hyperestesia) johtuu nähtävästi ihon ja limakalvon hermotushäiriöstä eli kyseessä on ns. neuropaattinen kipu. Tällöin hoitona voidaan käyttää trisyklisiä masennuslääkkeitä, tavallisimmin amitriptyliiniä, joka nostaa kipukynnystä.
Lääkeannosta suurennetaan tarvittaessa parin viikon välein, kunnes kipu häviää. Koska teho tulee hitaasti, aloitettua hoitoa pitää jatkaa useita kuukausia, jonka jälkeen annosta voi yrittää vähentää.
Moniammatillinen hoito auttaa noin 90 prosenttia potilaista. Vestibuliittioireyhtymän hoidossa voidaan tarvita jopa lopulta leikkaushoitoa.
Vulvodyniaviikkoa vietetään 4.-10.11.2024. Kuudetta kertaa järjestettävän kansallisen Vulvodyniaviikon tavoitteena on lisätä tietoisuutta vulvodyniasta ja siihen liittyvistä oireista sekä tuoda näkyväksi sitä, miten suurta joukkoa oireyhtymä koskettaa.
Gynekologinen potilasjärjestö Korento ry edustaa endometrioosin, adenomyoosin, PCOS:n ja vulvodynian kanssa eläviä suomalaisia, joille järjestö toimii edunvalvojana ja vertaistuen mahdollistajana.
