Prospektiivisessa sokkouttamattomassa tutkimuksessa tarkasteltiin pitkävaikutteisen metyylifenidaatin turvallisuutta 4–6-vuotiailla lapsilla 12 kuukauden seurannassa. Tutkimukseen osallistui 89 lasta, joiden metyylifenidaatin vuorokausiannos titrattiin oireiden ja haittavaikutusten mukaisesti (enintään 2 mg/kg/vrk).
Seurannan aikana vaste metyylifenidaattiin pysyi vakaana. Yhteensä 65 potilaalla (73 %) havaittiin haittavaikutuksia, pääasiassa lieviä tai keskivaikeita. Kymmenellä potilaalla ilmeni vakavaksi luokiteltu haitta, kuten aggressio-oire, voimakas ruokahalun heikkeneminen, ärtyneisyys, hallusinaatiot tai takykardia. Potilaista 11 % jätti tutkimuksen varhain kesken haittavaikutuksen vuoksi ja 40 % muista syistä.
Ikään suhteutetut paino- ja pituusarvot laskivat seurannan aikana. Metyylifenidaatin vaikutus kasvuun oli odotetusti annosriippuvaista mutta merkitsevyydeltään kokonaisuudessaan vähäistä. Merkittävää painon laskua (yli 5 %) raportoitiin 18 %:lla.
Unettomuutta esiintyi 10 %:lla ja hypertensiota 6,7 %:lla. Tutkijat suosittelevat verenpaineen ja kasvun monitoroimista säännöllisesti myös tämän ikäryhmän potilailta.
Tutkijoiden mukaan tässä tutkimuksessa käytetty, aiempiin tutkimuksiin verrattuna suurempi metyylifenidaatin enimmäisvuorokausiannos (keskimäärin 1,6 mg/kg/vrk; esim. PATS-tutkimuksessa keskimäärin 0,92 mg/kg/vrk) oli yhteydessä suurempaan lääkehoidon varhaisen keskeyttämisen riskiin.
Pienten lasten levottomuutta ja keskittymättömyyttä hoidetaan ensisijaisesti psykososiaalisin menetelmin, kuten kognitiivis-behavioraalisella vanhempainohjauksella. Jos epäily leikki-ikäisen lapsen ADHD:sta on vahva, toisinaan tehdään lääkehoitokokeilu. Tutkimuksen perusteella leikki-ikäisillä potilailla ei ole absoluuttisia esteitä metyylifenidaattikokeilulle, mutta sopivan annoksen löytäminen ja haittavaikutusten hallinta edellyttävät huolellista seurantaa.
Childress AC, Foehl HC, Newcorn JH ym. Long-term treatment with extended-release methylphenidate treatment in children aged 4 to <6 years. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2022;61:80–92.
Riikka Riihonen
Kirsi Kakko
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
