Virtsankarkailupotilaille on tärkeää kertoa, mistä sairaus johtuu ja miten siihen voi itse vaikuttaa, kirjoittavat Pauliina Aukee ja Tuija Savolainen Lääkärilehdessä nyt julkaistavassa katsauksessa. Tavallisinta työikäisillä naisilla on ponnistusvirtsankarkailu. Tiheävirtsaisuus ja pakkovirtsankarkailu yleistyvät ikääntyessä, kun lihasvoima heikkenee, perussairaudet sekä liikuntarajoitteet lisääntyvät ja limakalvot ohentuvat estrogeenin puutteen takia.
Virtsankarkailun tyypin selvittelyssä voidaan hyödyntää oirekyselylomakkeita ja virtsaamispäiväkirjaa. Joskus taustalla on hoidettavissa oleva sairaus, kuten virtsatietulehdus, laskeuma, lihavuus tai uniapnea. Oireita, jotka vaativat kiireellisiä jatkotutkimuksia, ovat verivirtsaisuus, epäily kasvaimesta tai fistelistä, täydellinen kohdun tai emättimen laskeuma ja hoitamaton virtsaumpi.
Oireet ohjaavat hoitomuodon valinnassa. Konservatiivisen hoidon voi aloittaa haastattelun ja kliinisen tutkimuksen jälkeen. Se voi tähdätä vaivan parantamiseen, oireiden lievittämiseen tai potilaan selviytymisen tukemiseen esimerkiksi opastamalla vuotosuojien ja WC-apuvälineiden käyttöön.
Ohjattua lantionpohjan lihasharjoittelua suositellaan ensilinjan hoitomuodoksi kaiken tyyppiseen virtsankarkailuun kaikenikäisille naisille. Rakkoa voi myös tietoisesti kouluttaa. Lisäksi tarvittaessa voidaan kokeilla lääkehoitoa, kuten antikolinergejä, tai esimerkiksi virtsaputken tukea. Jos konservatiivinen hoito ei tuota toivottua tulosta, tehdään lähete sairaalaan.
Lähde: Aukee P, Savolainen T. Naisen virtsankarkailun yksilöllinen konservatiivinen hoito. Suom Lääkäril 2018;73:135–9.
Kirjoittaja:
Tiina Huttu
toimittaja
Kuva: Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 3/2018.
