1. Noin puolet naisista
Naisen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on tavallinen oire, josta kärsii noin puolet naisista jossain vaiheessa elämää.
Säännöllinen haittaava virtsankarkailu lisääntyy iän myötä ja erityisesti vaihdevuosien jälkeen: 40–60-vuotiaista suomalaisnaisista siitä kärsii 20 prosenttia ja yli 70-vuotiaista jopa puolet.
Elämänlaatua heikentävästä virtsankarkailusta kärsii keskimäärin 6–7 prosenttia naisista.
2. Milloin lääkäriin?
Lääkäriin kannattaa hakeutua jos, oire on jatkuva ja se haittaa päivittäistä elämää tai aiheuttaa sosiaalista tai hygieenistä haittaa.
Virtsankarkailussa kannattaa kääntyä gynekologin puoleen. Hän tekee vastaanotolla perustutkimuksen: tunnustelee vatsan, suorittaa gynekologisen tutkimuksen, selvittää lantionpohjan lihasten voiman ja tutkii virtsanäytteen.
3. Milloin ei lääkäriin?
Satunnainen virtsankarkailu on tavallinen oire, eikä se vaadi toimenpiteitä tai lääkärissä käyntiä.
Joskus taustalla voi olla lieväoireinen virtsatietulehdus ja se kannattaa poissulkea tutkimalla virtsanäyte laboratoriossa.
4. Virtsankarkailua on eri tyyppistä
Jos virtsankarkailu on toistuvaa tai jatkuvaa, pyrkii lääkäri tunnistamaan inkontinenssin tyypin.
Virtsankarkailu voidaan jakaa seuraavasti: ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi tai edellä olevien yhdistelmä eli sekainkontinenssi. Lisäksi tunnetaan niin sanottu ylivuotoinkontinenssi.
Gynekologi voi määritellä virtsankarkailun vaikeusasteen ja tyypin järjestelmällisellä kartoituksella. Selvitellyssä tehdään yleensä oirehaastattelu standardoiduilla lomakkeilla, jotka voi tehdä jo etukäteen lääkärin vastaanotolle mennessä.
Niissä ilmenee, karkaileeko virtsa ilman ponnistusta, vähäisessä ponnistuksessa (esim. seisomaan noustessa) tai vain yhtäkkisessä voimakkaassa ponnistuksessa (esim. aivastaessa tai hyppiessä).
On myös huomioitava, kuinka paljon virtsaamiskertoja on päivisin ja öisin, kuinka paljon virtsaa karkaa kerrallaan ja liittyykö karkailuun virtsakirvelyä. Nämä selviävät virtsaamispäiväkirjasta.
5. Ponnistusinkontinenssissa virtsaa karkaa vain vähän
Virtsa karkaa fyysisen rasituksen tai ponnistuksen, esimerkiksi yskäisyn tai aivastuksen yhteydessä ilman virtsaamispakkotuntemusta. Kerralla karkaava virtsamäärä on tällöin yleensä pieni.
Ponnistusinkontenssin taustalla on virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden tai virtsaputken sulkijamekanismin heikkous. Tämä voi johtua muun muassa ylipainosta, raskaudesta ja synnytyksistä, kroonisesta yskästä, ummetuksesta sekä runsaasta tupakoinnista. Sidekudosheikkous voi olla myös synnynnäistä.
6. Pakkoinkontinenssi ja pakonomainen virtsaamistarve
Pakkoinkontinenssissa virtsan karkaamista edeltää pakonomainen virtsaamistarve.
Virtsaa voi karata runsaasti tai rakko voi jopa tyhjentyä kokonaan. Pakkoinkontinenssin taustalla on tahaton rakkolihaksen supistelu. Se on tyypillinen oire sekä nuorilla että toisaalta ikääntyvillä menopaussin ohittaneilla naisilla. Estrogeenin puute vaihdevuosien jälkeen pahentaa virtsan karkaamista.
Pakkoinkontinenssi voi johtua toistuvista virtsatietulehduksista tai niiden jälkivaivoista. Myös aiemmat gynekologiset tai virtsateiden leikkaukset voivat altistaa niille. Tahattoman rakkolihaksen supistelun taustalla voi olla neurologinen sairaus (esim. MS-tauti tai Parkinsonin tauti).
Kuitenkin jopa 80 prosentilla syy jää tuntemattomaksi.
7. Ylivuotokontinenssissa virtsa vuotaa yli
Ylivuotokontinenssi tarkoittaa liian täydestä virtsarakosta aiheutuvaa virtsan pidätyskyvyttömyyttä, jolle on ominaista jatkuva vähäinen virtsantulo.
Virtsan karkaaminen liittyy virtsarakon akuuttiin tai krooniseen tyhjenemishäiriöön eli virtsaretentioon.
8. Virtsankarkailun itsehoito
Virtsankarkailua voi hoitaa itse virtsaputken ja lantionpohjan lihasten toimintaa parantavilla lihasharjoitteilla sekä rakon tahdonalaista kontrollia parantavilla rakkoharjoituksilla.
Lantionpohjan ohjattu lihasharjoittelu on todettu hyväksi hoidoksi kaikissa virtsankarkailun muodoissa. Fysioterapeutilta saa oikeanlaiset harjoitukset vaivaan.
Jos virtsankarkailun taustalla on vaihdevuodet, vaivaan kannattaa kokeilla paikallista estrogeenihoitoa. Estrogeenia sisältäviä puikkoja ja voiteita saa apteekista ilman reseptiä.
Ylipainoisilla henkilöillä laihduttaminen vähentää tehokkaasti virtsankarkailua.
Joskus jotkut limakalvoja ärsyttävät juomat (kahvi, tee, kofeiini, alkoholi ja hiilihappopitoiset juomat) pahentavat virtsankarkailua ja niiden käyttöä voi kokeilla vähentää.
Nykyisin on saatavilla hyviä inkontinenssisuojia, kuten siteitä, vaippoja, vuodesuojia ja tamponeita.
9. Jos omahoito ei auta
Ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa leikkauksilla. Niin sanotut mini-invasiiviset nauhaleikkaukset ovat tehokkaita paikallispuudutuksessa tehtäviä toimenpiteitä.
Leikkauksen pitkäaikaiset tulokset ovat hyviä: 10 vuoden kuluttua leikkauksesta 90 prosenttia potilaista on edelleen oireettomia.
Pakkoinkontinenssia voidaan helpottaa myös lääkehoidoilla, mutta niiden haittavaikutukset voivat hankaloittaa erityisesti iäkkäiden ihmisten arkea. Yleisimmät haittavaikutukset ovat suun kuivuminen, näön hämärtyminen, huimaus, ummetus ja virtsaumpi.
Sekatyyppisessä inkontinenssissa voidaan harkita injektiohoitoa, jossa virtsaputken ympärille ruiskutetaan polyakrylamidihydrogeeliä. Injektiohoito on turvallisempi, mutta teholtaan heikompi kuin nauhaleikkaus.
Vaikeissa tapauksissa voidaan kokeilla virtsarakon seinämään ruiskutettua botuliinitoksiinia.
9. Virtsankarkailun ehkäisy
Fyysinen aktiivisuus parantaa virtsarakon hallintaa, joten liikuntaa suositellaan kaikille vaivasta kärsiville.
Myös painonhallinta, tupakoimattomuus ja ummetuksen hoito ehkäisevät virtsankarkailua.
Joskus nesteiden määrää kannattaa rajoittaa; yleensä 1,5–2 litraa vuorokaudessa on riittävä nestemäärä.
Kannattaa myös välttää mahdollisesti ärsyttäviä juomia, kuten kahvia, teetä, kofeiinia, alkoholia ja hiilihappopitoisia juomia.
Lantionpohjan lihasten kuntoa kannattaa ylläpitää lihasharjoituksilla jo nuoresta pitäen. Erityisesti synnytyksen jälkeen harjoittelua tulisi tehostaa.
Lantionpohjan lihasten kannalta suositeltavia liikuntalajeja ovat esimerkiksi kävely, pilates, jooga ja pyöräily sekä vatsatanssi tai muu tanssi.
Virtsankarkailusta kärsivän kannattaa välttää lantionpohjaa kuormittavia raskaita liikuntalajeja, kuten aerobicia, juoksua, kori- ja lentopalloa sekä squashia.
