Ensi vuoden alussa EU-maiden potilaat voivat vapaasti hakeutua hoitoon toisen EU-maahan. Potilasliikenteen vilkkautta on kuitenkin vaikea ennustaa.
Suomeen tuskin on tulossa kovin paljon potilaita muista EU-maista ainakaan ensimmäisinä vuosina, arvelevat Lääkäriliiton terveyspoliittiset asiantuntijat OTK Mervi Kattelus ja LT Lauri Vuorenkoski. He ovat osallistuneet tiiviisti potilasdirektiivin valmisteluun.
EU-potilaiden tuloa jarruttavat Suomen pitkät hoitojonot, syrjäisyys ja kielimuuri.
Yhtä potilasryhmää kuitenkin odotetaan: pitkään muissa EU-maissa asuneita suomalaisia, jotka eivät enää kuulu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Tällaisia ovat monet Espanjassa asuvat suomalaiseläkeläiset.
– Kyse on tietysti myös siitä, missä määrin palveluja aletaan markkinoida ulkomailla. Tässä on markkinarako suomalaiselle yksityissektorille, Vuorenkoski huomauttaa.
Maksu ensin omalla rahalla
Myös suomalaisten kiinnostusta hakeutua hoitoon muihin EU-maihin on vaikea arvioida. Mervi Kattelus muistuttaa suomalaisten nihkeydestä lähteä hoitoon edes toiselle paikkakunnalle, kun tätä mahdollisuutta tarjottiin hoitojonoja purettaessa.
Toisesta EU-maasta hankittavan hoidon kynnystä nostaa myös se, että potilas joutuu ensin itse maksamaan hoitonsa ja matkansa, korvauksen saa vasta jälkikäteen. Kielitaitoakin tarvitaan.
Markkinoille odotetaan kuitenkin syntyvän hoitomatkoja järjestäviä yrityksiä, jotka madaltavat lähtökynnystä huolehtimalla käytännön järjestelyistä.
Suomalaisten arvellaan hakeutuvan esimerkiksi syöpähoitoihin, tiettyihin ortopedisiin toimenpiteisiin, kaihileikkauksiin ja aikuisten hammashoitoon. Virossa käydään hammashoidossa paljon jo nyt.
– Suomesta hakeudutaan todennäköisesti hoitoihin, joihin on täällä pitkä jonotusaika tai vaikea päästä julkisella sektorilla, Kattelus sanoo.
Syöpäpotilaat taas saattavat hakea hoitoja, joita ei anneta Suomessa. Niitä ei tosin välttämättä korvata, jos ne eivät kuulu suomalaiseen palveluvalikoimaan.
Mitkä hoidot korvataan?
Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta tulee voimaan ensi vuoden alussa, mutta sen lopullinen sisältö on vielä avoinna.
Potilaita varten perustetaan kansallinen neuvontapiste, joka kerää tietoa ulkomailla saatavilla olevista hoidoista ja neuvoo hoitoon hakeutumisessa ja korvauskysymyksissä.
Vuorenkoski uskoo, ettei uusi lainsäädäntö juurikaan vaikuta suomalaisten lääkärien työhön lähivuosina. Pidemmällä aikavälillä se kuitenkin muuttaa suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää monin tavoin.
Jotta suomalaispotilas ylipäätään voisi saada korvauksen ulkomailla saamastaan hoidosta, hoidon on oltava sellaista, että se olisi korvattu myös Suomessa. Sen on siis kuuluttava suomalaiseen terveydenhuollon palveluvalikoimaan, jota nyt ryhdytään määrittelemään.
– Suomalainen palveluvalikoima koskee vain suomalaisia potilaita ja kertoo, mitkä hoidot korvataan julkisista varoista, mitä ei. Muualta tänne hoitoon hakeutuvilla potilailla on omat palveluvalikoimansa, Vuorenkoski sanoo.
Ensi alkuun palveluvalikoima on varsin yleisluontoinen niin, että siihen kuuluu kaikki lääketieteellisesti perusteltu, potilaan terveydentilan edellyttämä hoito. Valikoiman ulkopuolelle myös suljetaan hoitoja, esimerkiksi homeopaattiset hoidot.
Valikoimaa kuitenkin tarkennetaan jatkuvasti. Sitä määrittää uusi toimielin, joka perustetaan tämänhetkisten suunnitelmien mukaan THL:een.
Muista EU-maista Suomeen hakeutuvalle potilaalle annetaan hoitoa aina täkäläisen hoitokäytännön perusteella. Toisesta EU-maasta tuleva potilas ei voi vaatia suomalaiselta terveydenhuollolta tiettyä hoitoa, vaan hoidosta päättää aina lääkäri.
Jos hoitoon on jonoa, muualta tulevat potilaat laitetaan jonoon samoin perustein kuin Suomessa asuvatkin.
Potilasvahingot korvataan sen maan vakuutusjärjestelmän mukaisesti, jossa hoito annetaan. Ulkomailla hoidettujen suomalaisten potilaiden seurannan ja mahdolliset komplikaatiot hoitaa useimmiten suomalainen terveydenhuolto.
Miten pääsen hoitoon?
Pääsääntö on, että suomalainen potilas voi hakeutua hoitoon ulkomaille ilman ennakkolupaa ja saa hoidosta korvauksen jälkikäteen. Ennakkolupa vaadittaisiin, kun kyse on hoidosta, joka on Suomessa valtakunnallisesti keskitetty yliopistosairaaloihin. Nämä pitkälle erikoistuneet ja kalliit hoidot on määritelty asetuksessa.
Ennakkolupa vaadittaisiin myös, kun hoidosta aiheutuu turvallisuusriski potilaalle tai väestölle.
Aivan epäselvää on vielä, miten ulkomailla annetun hoidon kustannukset korvattaisiin suomalaispotilaille. Vaihtoehtoisia korvausmalleja on neljä.
– Omavastuuosuusmallissa potilas maksaisi ulkomailla hankkimastaan hoidosta saman asiakasmaksun kuin maksaisi kotimaassa kunnallisella sektorilla saamastaan hoidosta. Virkamiesvalmistelussa tämä malli on ollut ehkä vahvin, koska se lisää potilaiden valinnanmahdollisuuksia ja on heille edullisin, Mervi Kattelus kertoo.
Sairausvakuutusmallissa potilas saisi aina vain sairausvakuutuskorvauksen mukaisen korvauksen. Kattelus pitää mallia kuitenkin kyseenalaisena EU-oikeuden näkökulmasta.
– Korvaukset ovat niin pieniä, ettei malli käytännössä avaisi rajoja sen enempää kuin nyt.
Hoitosuhteeseen perustuvassa mallissa korvaus riippuisi siitä, onko potilaalla hoitosuhde julkiseen terveydenhuoltoon. Jos on, korvaus maksettaisiin omavastuuosuusmallin mukaan, jos ei, sairausvakuutusmallin mukaan.
– Tämä malli saattaa olla helpoimmin poliittisesti hyväksyttävissä. Sen ongelma on, miten hoitosuhde määritellään, Kattelus toteaa.
EU-lainsäädännön kannalta kyseenalaisena hän pitää myös ennakkolupaan sidottua sekamallia. Siinä potilas saisi suuremman korvauksen, jos on hakenut hoitoonsa ennakkoluvan. EU:n mukaan ennakkolupaa pitää kuitenkin edellyttää mahdollisimman harvoin.
Palveluvalikoimasta lääkärien työkalu
Nyt määriteltävää suomalaista palveluvalikoimaa aletaan soveltaa kaikkeen julkisesti järjestettyyn tai rahoitettuun terveydenhuoltoon, joten se vaikuttaa myös suomalaisille potilaille Suomessa annettavaan hoitoon:
– Kun terveyskeskuslääkäri arvioi, pitäisikö potilaalle tehdä lihavuusleikkaus, hän katsoo palveluvalikoimamäärittelystä, kuuluuko sentyyppiselle potilaalle tehdä lihavuusleikkaus julkisin varoin, Vuorenkoski kuvaa.
Valikoimaa tarvitaan senkin vuoksi, että ensi vuonna potilaat voivat hakeutua kotimaassakin toisen kunnan terveyskeskukseen tai sairaalaan.
– Tähän asti kunnat ovat hallinneet kustannuksia tuottamalla palveluja sen verran, mihin on rahaa. Naapurikunnan terveyskeskusta kunta ei kuitenkaan voi hallita, joten kustannusten hallintaan tarvitaan uusi mekanismi.
Mikään malleista terveydenhuollon kustannusten korvaamiseksi ei ole sopiva Lääkäripalveluyritykset ry:n mielestä, vaikka direktiivin tavoitteet sinänsä ovat hyvät.
– Sairausvakuutusmalli on huonoista paras, jos ehdotetuista joku pitäisi valita. Ulkomaisen palveluntuottajan valinnut potilas ei saa parempaa korvausta kuin yksityisen kotimaisen tuottajan valinnut, toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo.
Hän huomauttaa, että sairausvakuutusmalli ei kuitenkaan täytä kovin hyvin direktiivin tavoitteita, koska se suojelee kotimaista julkista palvelutuotantoa eikä lisää kansalaisten aitoja vallinnanmahdollisuuksia.
Omavastuu- ja sekamallit kannustavat potilasta hakeutumaan hoitoon ulkomaille, koska ulkomaisesta hoidosta saa huomattavasti paremman korvauksen kuin sairausvakuutuksesta kotimaassa.
– Sekä seka- että omavastuumallit myös kannustavat Suomessa toimivia yksityisiä palveluntuottajia siirtämään tuotantoa lähialueille ja uusia toimijoita perustamaan alan yrityksiä sinne. Suomessa toimivien terveyspalveluyritysten suhteellinen kilpailukyky heikkenee huomattavasti.
Partasen mielestä nämä ehdotukset lisäävät kuntien kustannuksia merkittävästi, koska jo nyt osa yksityisen sektorin valinneista siirtyy hoitoon ulkomaille.
Valinnanvapautta palvelusetelillä?
Lääkäripalveluyritykset ovat kehittäneet kaksi mallia, jotka niiden mukaan lisäisivät potilaiden valinnanmahdollisuuksia, parantaisivat hoitoon pääsyä ja potilasturvallisuutta ja kohtelisivat palveluntuottajia tasapuolisesti.
Ensimmäisen ehdotuksen mukaan kunnilla ja kuntayhtymillä olisi velvollisuus tarjota potilaalle vaihtoehtona palveluseteli erikoissairaanhoidon palveluihin, tiettyjä erityisen vaativia hoitoja lukuun ottamatta. Palvelusetelin saanut voisi hakeutua hoitoon Suomessa yksityiselle sektorille tai muun EU- ja ETA-maan julkiselle tai yksityiselle sektorille. Potilaille syntyy kannuste etsiä ja kilpailuttaa palveluntuottajia, myös kansainvälisesti.
Toisessa ehdotuksessa korotetaan terveyspalvelujen sairausvakuutuskorvauksia silloin, kun on suuri kannuste hakeutua hoitoon ulkomaille. Tällaisia palveluja ovat mm. hammashuollon ja päiväkirurgian toimenpiteet.
– Hoitoon pääsy kotimaassa nopeutuisi, koska julkisen sektorin hoitojonot lyhenisivät tällä tavoin, Partanen uskoo.
Suvi Sariola, Ulla Toikkanen
Kirjoittajat ovat Lääkärilehden toimittajia
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 12/13.
