Verkkoviha on uudenlainen työympäristöriski, joka työnantajan tulisi huomioida työsuojelutoiminnassaan. Verkossa ja sosiaalisessa mediassa tapahtuva häirintä kuuluu työturvallisuuslain piiriin, mutta tuo uusia haasteita työnantajille, kerrotaan Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Helsingin yliopistossa on käynnistynyt oikeustieteellinen tutkimus, jossa tarkastellaan työnantajan velvollisuuksia, kun työntekijä joutuu vihapuheen tai häirinnän kohteeksi verkossa.
Työnantajan tulee huolehtia velvollisuuksistaan myös siinä tapauksessa, että työ on luonteeltaan sellaista, että se tuo väistämättä mukanaan julkisuutta tai näkyvyyttä tai liittyy kysymyksiin, jotka herättävät vahvoja tunteita.
Koronaepidemian aikana keskustelu on usein kuumentunut erityisesti sosiaalisessa mediassa. Monet terveydenhuollon virkamiehet ja asiantuntijat ovat myös tulleet suurelle yleisölle aiempaa tutummiksi. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotuksista vastaava ylilääkäri ja Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän sihteeri Hanna Nohynek on kertonut avoimesti saavansa uhkauksia.
Haasteita työantajille aiheuttavat esimerkiksi se, että verkon kautta tapahtuva häirintä tulee yleensä oman organisaation ulkopuolelta ja on anonyymia. Tämä rajaa työnantajan puuttumismahdollisuuksia. Ilmiö ei myöskään rajoitu työaikaan, vaan sosiaalisessa mediassa työntekijä voi kohdata vihapuhetta milloin ja missä vaan.
– Mielestäni rajanvetoon siihen, milloin henkilö on vapaa-ajalla ja milloin asiantuntijan ominaisuudessa läsnä työssä, ei pitäisi suhtautua liian jyrkästi. Työsuojelutoimintaa ei pitäisi rajata niin, että se koskisi vain työtehtäviä joita tehdään nimenomaisesti työajalla, sanoo oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori Enni Ala-Mikkula tiedotteessa.
Ennakoiviin toimiin panostusta
Monet työnantajat eivät ole vielä heränneet verkkovihapuheen riskeihin työssä. Aiheesta tarvitaan lisää neuvontaa ja ohjeita.
Työnantajalla on käytössään erilaisia työsuojelutoimia. Ennakoivasti voidaan kouluttaa työntekijöitä sekä suunnitella ja järjestellä työtapoja. Reaktiivisesti taas huolehditaan työntekijän vaarantuneesta terveydestä esimerkiksi työterveydenhuollossa. Usein tarvitaan myös organisatorisia muutoksia.
– Työntekijälle voidaan tarjota esimerkiksi mahdollisuutta tuoda näkemyksiänsä esille isomman ryhmän, kuten tutkimusryhmän, nimissä tai työnantajan nimen takaa siten, etteivät tutkimustulokset, kannanotot tai kirjoitukset yksilöidy vain yhden yksittäisen työntekijän aikaansaannoksiksi, sanoo Ala-Mikkula.
Ala-Mikkulan mukaan nykyistä enemmän tulisi painottaa ennakoivaa työsuojelua. Riskien tunnistaminen, yhteiset toimintaohjeet ja keskustelu työntekijöiden kanssa voivat vähentää henkistä kuormitusta todellisessa tilanteessa.
Tutkimus on osa Viha ja julkisuus -projektia, jossa ovat mukana Tampereen yliopisto ja Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston osuutta vetää viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari.
Tiiamari Pennanen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
