Veritulppa on tila, jossa verisuoneen muodostuu verihyytymä, joka osittain tai kokonaan tukkii verenvirtauksen. Tämä voi tapahtua sekä laskimoissa (laskimotromboosi) että harvemmin valtimoissa (valtimotromboosi).
Laskimotromboosi on näistä yleisempi ja se voidaan jakaa edelleen syvän laskimotukokseen (DVT) ja pinnalliseen laskimotulehdukseen (flebiitti).
Valtimotromboosi puolestaan voi johtaa vakaviin tilanteisiin, kuten sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Tässä artikkelissa keskitymme pääasiassa laskimotromboosiin.
Veritulpan oireet
Veritulpan oireet riippuvat sen sijainnista.
Syvän laskimotukoksen tyypillisimmät oireet alaraajassa ovat:
- turvotus: toinen raaja turpoaa huomattavasti enemmän kuin toinen
- kipu: pohkeessa tai reidessä tuntuva jomottava tai kramppimainen kipu, joka voi pahentua kävellessä tai seistessä
- lämpö: turvonnut alue voi tuntua lämpimältä
- punoitus tai ihon värimuutos: iho voi muuttua sinertäväksi tai punoittavaksi
- lisääntynyt laskimoverkosto: pinnalliset laskimot voivat erottua aiempaa selvemmin
On tärkeää muistaa, että kaikilla syvä laskimotukos ei aiheuta selkeitä oireita.
Pinnallisen laskimotulehduksen oireita ovat paikallinen kipu, punoitus ja aristus ihon pinnalla kulkevan laskimon kohdalla. Tuntu voi olla kova ja "lankamainen".
Veritulppa voi ilmaantua myös keuhkoihin. Keuhkoveritulpan eli keuhkoembolian oireita ovat voimakas hengenahdistus, huonovointisuus ja tajunnanmenetys. Myös rintakipu, yskä ja nopea sydämen syke voivat olla sen oireita.
Älä viivyttele oireiden ilmaantuessa
Jos sinulla ilmenee äkillisiä, toispuoleista turvotusta, kipua tai muita veritulppaan viittaavia oireita, on tärkeää hakeutua lääkäriin viiveettä. Erityisen kiireellistä on hakeutua hoitoon, jos sinulla on keuhkoemboliaan viittaavia oireita, kuten äkillistä hengenahdistusta tai rintakipua.
Lääkärissä tilannetta arvioidaan oireiden ja esitietojen perusteella. Diagnoosin varmistamiseksi voidaan tehdä erilaisia tutkimuksia, kuten alaraajojen ultraäänitutkimus tai keuhkojen tietokonetomografia.
Verikokeilla voidaan myös sulkea pois muita syitä oireille ja arvioida hyytymistekijöitä.
Veritulpan hoito
Kun potilas hakeutuu lääkäriin veritulppaepäilyn vuoksi ja diagnoosi varmistuu, hoidon tavoitteet ovat:
- estää veritulpan laajeneminen
- estää uusien veritulppien synty
- pienentää keuhkoembolian riskiä syvässä laskimotukoksessa
- lievittää oireita
- ehkäistä pitkäaikaisia seuraamuksia, kuten posttromboottista oireyhtymää (alaraajan krooninen oireisto, joka ilmenee mm. turvotuksena, kipuina, ihomuutoksina ja säärihaavoina)
Hoitomenetelmät määräytyvät veritulpan tyypin (pinnallinen vai syvä) ja potilaan kokonaistilanteen perusteella.
Syvä laskimotukos hoidetaan ensisijaisesti antikoagulanttilääkityksellä. Se estää veren hyytymistä ja siten tulpan kasvua sekä uusien muodostumista. Antikoagulanttihoidon kesto on yksilöllinen, yleensä vähintään kolme kuukautta, mutta se voi olla pidempikin.
Lisäksi syvälaskimotukosta hoidetaan kompressiohoidolla. Tukisukkien käyttö on tärkeää turvotuksen vähentämiseksi ja posttromboottisen oireyhtymän ehkäisyssä. Sukkia tulisi käyttää päivittäin useiden kuukausien ajan.
Käypä hoito -suosituksen mukaan liuotushoitoa voidaan harkita valikoiduissa, vakavissa tapauksissa. Tällä pyritään nopeuttamaan veritulpan liukenemista, mutta siihen liittyy myös merkittävä verenvuotoriski.
Pinnallinen laskimotukos hoidetaan usein paikallisesti ja oireenmukaisesti. Hoitoon voi kuulua:
- kipulääkkeet
- hepariinivoide tai -geeli (estää veren hyytymistä)
- tukisukat
- kevyt liike
Antikoagulanttihoitoa voidaan harkita pinnallisessa laskimotukoksessa, jos se on laaja, lähellä syviä laskimoita tai potilaalla on muita syvän laskimotukoksen riskitekijöitä.
Veritulpan ennaltaehkäisy on tärkeää
Veritulpan riskiä voidaan pienentää monin tavoin. Yksi tärkeimmistä ehkäisykeinoista on liikunta. Säännöllinen liikunta parantaa verenkiertoa ja ehkäisee verihyytymien muodostumista. Pitkäaikaisessa istumisessa tai seisomisessa kannattaa pitää taukoja ja liikutella jalkoja.
Myös elämäntavat ovat isossa osassa veritulppien ehkäisyssä. Veritulpalle altistavat erityisesti tupakointi, ylipaino ja ehkäisypillerit (erityisesti yhdistettynä tupakointiin). Näiden riskitekijöiden välttäminen tai hallinta on tärkeää.
Pitkillä lentomatkoilla tai muilla matkoilla, joilla joutuu istumaan pitkään, on suositeltavaa käyttää tukisukkia ja liikutella jalkoja säännöllisesti.
Tietyissä leikkauksissa ja sairauksissa veritulpan riski on kohonnut. Tällöin voidaan harkita ennaltaehkäisevää lääkitystä lääkärin ohjeiden mukaisesti.
