Poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimukset ovat antaneet ristiriitaisen kuvan siitä, mikä on verenpaineen tai kolesteroliarvojen merkitys hyvin vanhoilla henkilöillä. Hyvin iäkkäillä korkea verenpaine ja korkea kolesterolitaso ovat näyttäneet suojaavilta tekijöiltä, kun taas matalat paineet ja pieni kolesteroliarvo ovat olleet huonon ennusteen merkki. Tästä syystä on myös pelätty, että korkean verenpaineen ja hyperkolesterolemian hoito johtaa huonompaan ennusteeseen.
Rotterdam-tutkimuksessa on seurattu yli 46 000 ihmisen verenpaineita 20 vuoden ajan kuolemaan saakka. Tutkimuksessa on myös verrattu niitä, jotka kuolivat 3–10 vuoden kuluessa, niihin, jotka elivät yli 9 vuotta. Keskimääräinen kuolinikä oli 82 vuotta, ja puolet tutkittavista oli naisia.
Verenpaine oli korkeimmillaan 18–14 vuotta ennen kuolemaa. Systolinen paine laski korkeimmista arvoista 8,5 mmHg kuolemaan mennessä niillä, jotka kuolivat 60–69-vuotiaina, ja 22 mmHg niillä, jotka kuolivat yli 90-vuotiaina. Lasku oli lineaarista, kunnes kaksi vuotta ennen kuolemaa se nopeutui. Verenpaineen lasku näkyi myös niillä, joilla ei ollut verenpainelääkitystä. Verenpaineen lasku oli jyrkintä niillä, joilla oli verenpainetauti, dementia, sydämen vajaatoiminta ja painon laskua (gerastenia).
Ilmiön mekanismi on epäselvä. Tulokset merkitsevät kuitenkin sitä, että vanhusten verenpaineen seuranta ja siitä saatava pitkittäistieto on tärkeää. Verenpaineen hoidon tulee olla hyvin yksilöllistä myöhäisessäkin iässä.
Lähde: Delgado J ym. Blood pressure trajectories in the 20 years before death. JAMA Intern Med 2018;178:93–9.
kirjoittaja:
Kaisu Pitkälä
professori
Julkaistu Lääkärilehdessä 4/2018.
