Turun yliopistossa on jo pitkään tutkittu suolen mikrobien ja probioottien vaikutusta lasten terveyteen. Uusin tutkimus yhteistyössä saksalaisten ja israelilaisten kanssa osoittaa, että varhainen antibioottihoito vaikuttaa myöhempään kasvuun etenkin pojilla. Vaikutus näyttää välittyvän suolen mikrobiston kautta.
Turun aineistona oli yli 12 000 täysiaikaista vastasyntynyttä, joista noin joka kymmenes sai kahden ensimmäisen viikon aikana antibioottia, useimmiten penisilliiniä ja gentamysiiniä. Heistä lähes puolella antibioottihoito keskeytettiin, kun infektiota ei voitu todentaa.
Kuuden vuoden ikään asti jatkuneessa seurannassa varhain antibioottia saaneet pojat olivat lyhyempiä ja painoivat vähemmän kuin verrokkinsa. Tytöillä ei vastaavaa havaittu. Antibioottihoidon vaikutus näkyi, olipa se annettu infektion hoitoon tai ei.
Antibioottien vaikutus näkyi myös suolen mikrobiston muutoksina ensimmäisten kahden vuoden aikana. Tyypillistä oli bifidobakteerien vähäisyys ja suppeampi valikoima kuin verrokeilla. Kiinnostavaa oli, että myöhemmässä iässä annettu antibiootti näkyi painon, ei pituuden, nousuna sekä pojilla että tytöillä.
Löydös varmistettiin pienemmässä saksalaisessa aineistossa, jossa varhainen antibioottihoito kytkeytyi poikien huonompaan kasvuun viiden vuoden iässä.
Todisteita vaikutusten välittymisestä suolen mikrobien kautta haettiin hiirikokeista. Niissä siirrettiin varhaista antibioottia saaneiden lasten ulostetta steriileissä olosuhteissa kasvatettuihin hiiriin. Niissäkin uroshiirien kasvu hidastui.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tärkeinä, koska lapsen hidastuneen kasvun tiedetään olevan yhteydessä sydän- ja aineenvaihduntaongelmien riskiin ja myös hermoston kehitykseen. Siksi vastasyntyneiden infektiodiagnostiikan kehittämiseen olisi aihetta antibioottien tarpeen vähentämiseksi.
Yhtä jäin miettimään: miksi vain pojilla?
Uzan-Yulzari A, Turta O, Belogolovski A ym. Neonatal antibiotic exposure impairs child growth during the first six years of life by perturbing intestinal microbial colonization. Nat Commun 2021;12:443.
Heikki Arvilommi
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 9/2021.
