Lastenlääkärit ovat huolissaan siitä, että perheissä ja lasten hoitopaikoissa ei tunnisteta vasta puhjenneen tyypin 1 diabeteksen oireita. Tyypillisiä oireita voi olla vaikeaa havaita etenkin kesäkuumalla, jolloin juodaan muutoinkin paljon. Loputon jano, tihentynyt virtsaaminen, laihtuminen, väsymys ja toisinaan myös pahoinvointi ovat tyypin 1 diabeteksen ensimmäisiä oireita, Suomen Diabetesliitto muistuttaa tiedotteessaan .
Erityisesti vaippa- ja teini-ikäisten oireiden tunnistaminen voi viivästyä. Aivan pienen lapsen lisääntynyttä janoa ja pissaamista ei ole helppo panna merkille, ja omaa rauhaa kaipaavan teinin oireilu voi jäädä piiloon. Mutta valpastua pitää liiton mukaan viimeistään silloin, kun jo kuivaksi oppinut taapero alkaa kastella uudelleen tai isompi lapsi käydä öisinkin vessassa.
Happomyrkytys on hengenvaarallinen
Jos tyypin 1 diabetekseen sairastunut ei pääse ajoissa sairaalahoitoon, on seurauksena ketoasidoosi eli happomyrkytys. Se vaatii lähes aina teho-osastohoitoa, ja voi vakavimmillaan johtaa tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan.
Happomyrkytys johtuu insuliinin puutteesta. Siitä kertovia oireita ovat korkean verensokerin lisäksi pahoinvointi, oksentelu, hengityksen tihentyminen ja toisinaan myös hengitykseen tuleva asetonin haju.
Keväällä julkaistu suomalainen tutkimus osoitti, että korona-aikana vielä aiempaankin useampi tyypin 1 diabetekseen sairastunut lapsi ja nuori pääsi sairaalahoitoon vasta viiveellä: lähes 40 prosentille oli jo ehtinyt kehittyä happomyrkytys.
Välitön verensokerin mittaaminen ehdotonta
Kun lapsen tai nuoren oireet herättävät pienenkin epäilyn tyypin 1 diabeteksesta, pitää hänet toimittaa viipymättä paikkaan, jossa hänen verensokerinsa voidaan mitata. Mittauksen voi tehdä terveydenhuollon toimipaikoissa tai diabetesta sairastavan verensokerimittarilla.
Normaalia korkeampi verensokerilukema on aina syy viedä lapsi tai nuori välittömästi sairaalaan. Kun hoito päästään aloittamaan ajoissa, vältytään happomyrkytykseltä eikä teho-osastohoito yleensä tarvita.
Tyypin 1 diabeteksen hoitokeino on elinikäinen insuliinilääkitys. Happomyrkytys voi koskettaa myös pitkään sairastaneita, jos insuliinin saanti on riittämätöntä tai insuliinin vaikutus heikkenee esimerkiksi infektion tai vatsataudin vuoksi.
