Varhaisessa vaiheessa elämää koettu stressi jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen, joka vaikuttaa uneen. Lisäksi varhain alkavassa masennuksessa nähdään unen mikro- ja makrotasolla muutoksia, jotka korreloivat masennuksen vakavuuden kanssa. Nämä havainnot teki Olena Santangeli väitöstutkimuksessaan.
Tuloksista ilmeni, että varhaisen kehityksen aikainen stressi ei näy masennuskäyttäytymisenä varhaisnuoruudessa tai aikuisena, mutta se aiheutti merkittäviä muutoksia erityisesti REM-uneen. REM-unijaksojen lukumäärä ja pituus olivat lisääntyneet. Aivoissa havaittiin myös molekyylitason muutoksia.
– Varhainen stressi jätti siis aivoihin pysyvän jäljen, joka voi toimia masennukselle altistavana tekijänä, Santangeli toteaa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa aivojen molekyylitason mekanismeja eläinmallien avulla ja unihäiriöiden esiintymistä masennuksen varhaisessa vaiheessa teini-ikäisillä pojilla.
Unen häiriöitä varhain alkaneessa masennuksessa mitattiin polysomnografilla, joka mittaa unen mikro- ja makrorakennetta.
Santangelin mukaan masentuneilla pojilla hidasaaltouni ja sen normaali purkautuminen oli madaltunut. Madaltuman suuruus korreloi masennuksen vakavuuden kanssa.
Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että unen häiriöillä ja masennuksella voi olla yhteisiä säätelymekanismeja.
M.Sc. Olena Santangelin väitöskirja Sleep and depression: developmental aspects and molecular mechanisms tarkastetaan 20.4.2018 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Teksti: Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac
