Britanniassa tehty laaja kliininen koe raportoi, että tunnetusti allergisoivien ruoka-aineiden käytön aloittaminen alle puolen vuoden iässä ehkäisee allergioita yhden ja kolmen vuoden iässä. Vaikka hoitoaikeen mukaisen analyysin tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, protokollan mukainen analyysi toi esiin useita merkittäviä yhteyksiä allergisoivien ruoka-aineiden nykysuositukseen verrattuna varhain aloitetun käytön suojaavaan vaikutukseen. Tulos ei ainakaan puolusta välttämistaktiikkaa, vaan ennemmin siedätysideologiaa.
Hoitoaikeen mukaisen analyysin mukaan interventioryhmässä ruoka-allergian esiintyvyys oli 5,6 % ja vertailuryhmässä 7,1 %. Kun tulokset laskettiin todellisen, toteutuneen protokollan mukaisesti, ruoka-allergian esiintyvyys varhain altistuneiden ryhmässä oli pienempi kuin standardineuvonnan ryhmässä (2,4 % vs. 7,3 %). Tämä todettiin erikseen myös maapähkinäallergian (0 % vs. 2,5 %) ja kananmuna-allergian esiintyvyydessä (1,4 % vs. 5,5, %).
Tutkimukseen otettiin mukaan 1 303 kolmen kuukauden ikäistä, vain rintaruokittua vauvaa. Heidät arvottiin joko nykyohjausryhmään (pelkkä rintaruokinta 6 kk:n ikään asti) tai varhaisen altistuksen ryhmään. Jälkimmäisten ruokavalioon tuotiin kuusi tunnettua allergeenia: ensimmäiseksi lehmänmaito (jogurtti), sen jälkeen vaihtelevassa järjestyksessä maapähkinä, keitetty kananmuna, seesami, kala ja viimeisenä vehnä. Allergiaoireiden ilmaantumista seurattiin nettilomakekyselyin sekä yhden ja kolmen vuoden tutkimuskäynneillä. Päätulos oli todettu ruoka-allergia 1–3 ikävuoden välillä.
On ollut epäselvää, missä iässä pikkuvauvan ruokavalioon voi alkaa lisätä allergisoivia ruoka-aineita. Havainnoivat tutkimukset ovat viitanneet varhaisen altistamisen suojaavaan vaikutukseen, vaikka suosituksissa kehotetaan pysymään rintamaidossa ensimmäiset kuusi kuukautta. Monien vanhempien on kuitenkin raportoitu nimenomaan välttävän yleisiä allergeeneja ruoka-allergian pelossa.
Lähde: Perkin MR, Logan K, Tseng A ym. Randomized trial of introduction of allergenic foods in breast-fed infants. N Engl J Med 2016;374:1733–43.
Kirjoittaja:
Outi Aikio
LT, lastentautien ja neonatologian erikoislääkäri
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 20/2016
