Potilaiden leikkauskelpoisuutta arvioidaan perinteisesti selvittämällä sydämen ja verisuonien sekä keuhkojen statusta sekä sitä, miten munuaiset tai maksa kestävät anestesian. Nyt meillä alkaa olla yhä enemmän näyttöä siitä, miten kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi auttaa vanhuksen leikkaukseen liittyvien riskien selvittämisessä.
Tiedelehti JAMA:ssa julkaistiin katsaus tutkimuksista, joissa oli selvitetty päätöksentekoa vanhusten leikkauksista liittyen hoidon tavoitteisiin sekä operaatioon liittyviin riskeihin. Katsausta varten löytyi 54 tutkimusta, joista 28:ssa selvitettiin vanhusten leikkauskuolleisuutta lisääviä preoperatiivisia piirteitä. Näitä olivat kognition heikkeneminen, heikko ravitsemustila, pitkäaikainen laitoshoito, toiminnanvajeet sekä haurastuminen. Lisäksi kognition heikkeneminen altisti leikkauksen jälkeiselle sekavuustilalle ja haurastuminen moninkertaisti riskin joutua leikkauksen jälkeen pitkäaikaiseen laitoshoitoon.
Perinteisen leikkauskelpoisuuspatteriston lisäksi ikääntynyttä hoitavan yleislääkärin kannattaisi siis selvittää kognitio (esim. mini mental state examination eli MMSE-testi), toimintakyky (tavallisista päivittäisistä toiminnoista selviytyminen), ravitsemus (mini nutrition assessment eli MNA-seulontatesti, painon lasku) sekä hauraus-raihnaisuusoireyhtymä eli HRO (kävelynopeus, subjektiivinen uupumus, liikunnan vähäisyys, tahaton painon lasku, heikkous; yli kolme edellä mainituista tarkoittaa HRO:ta).
Näiden ulottuvuuksien selvittäminen ja toisaalta leikkauksen hyötyjen punnitseminen auttavat sen päättämisessä, mitä riskejä kannattaa ottaa ja mitä leikkauksella vastaavasti saavutetaan. Edellä mainittujen selvittäminen auttaa muutenkin vanhuksen hoidossa ja sairauksien ehkäisyssä: kaikkia riskejä ja ongelmia kannattaa hoitaa ajoissa, ja niiden hoito ja kuntoutus on vaikuttavaa.
Lähde: Oresanya LB ym. Preoperative assessment of the older patient. Narrative review. JAMA 2014;311:2110–20.
Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori
Kuva: Esa Ilmolahti
