Yleislääkärin työn ydintä ovat potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen, potilaiden ja heidän perheidensä tunteminen pitkissä hoitosuhteissa sekä hoidon koordinointi. Australiassa selvitettiin potilasrekisterien avulla, miten vanhuspotilaan kokonaisvaltainen selvittely perusterveydenhuollossa oli yhteydessä tutkittavien kuolleisuuteen tai laitoksiin joutumiseen.
Mukaan otettiin 75 172 vähintään 75-vuotiasta potilasta, jotka olivat kotihoidon piirissä. Yleislääkärillä saattoi olla työparinaan sairaanhoitaja ja hän saattoi lähettää potilaan farmaseutin lääkearvioon. Kokonaisvaltaiseksi selvittelyksi katsottiin 1) kattava arviointi (vastaa kokonaisvaltaista geriatrista arviointia), 2) kokonaisvaltainen hoitosuunnitelma, 3) perusterveydenhuollon tiimin antaman hoidon koordinointi tai 4) lääkehoidon kokonaisarviointi. Potilasrekisterit tuottivat yllättävän paljon relevanttia tietoa, mm. gerastenian vaikeusasteen, muistisairauden sekä omaishoidon statuksen.
Kattavan arvioinnin sai 28 %, hoitosuunnitelman 37 %, tiimihoidon koordinointia 33 % ja lääkehoidon arvioinnin 5 %. Näistä kattavan arvioinnin saaneilla oli 5 % pienempi kuolleisuus kuin muilla, mutta myös 5 % suurempi riski joutua pysyvään laitoshoitoon. Todennäköisesti lääkärin arvio toi esille asioita, joiden vuoksi vanhuksen katsottiin olevan paremmassa turvassa ympärivuorokautisessa hoidossa.
Kaikkien kokonaisvaltaiseksi luokiteltujen arviointien käyttö ja niiden avulla tutkittujen potilaiden osuus kasvoi viiden vuoden seurannassa. Kuitenkin yllättävän pieni osa – vain kolmannes – kotihoidon asiakkaista sai kokonaisvaltaisen arvioinnin, jolla tiedetään geriatriassa olevan vaikuttavuutta. Lisäksi vain 5 % sai lääkehoidon kokonaisarvioinnin.
Visvanathan R ym. Utilisation of general practice health assessment around an aged care assessment is associated with lower mortality risk in older Australians. Age Ageing 2021;50:120–6.
Kaisu Pitkälä
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 19-20/21.
