Vanhusten kävelynopeutta on tutkittu jo usean vuosikymmenen ajan ja sillä tiedetään olevan vahva prognostinen arvo ikääntyneillä. Hidastunut kävely on merkki haurastumisesta: alle 0,8 m/s merkitsee jo selvästi heikentynyttä ennustetta ja erittäin hidas kävelynopeus, 0,6 m/s, ennustaa toiminnanvajeita, sairaalaan ja pitkäaikaishoitoon joutumista, sairauksien pahenemista ja muistisairautta.
Hidastunut kävelynopeus voi olla merkki lihaskadosta, mutta myös D-vitamiinin puutteesta, huonosta ravitsemuksesta tai valtimonkovettumistaudista. Kliinisessä työssä kävelynopeutta ei kuitenkaan ole vielä opittu rutiinisti mittaamaan saati kirjaamaan sairauskertomuksiin.
Kävelynopeuden tutkijagurut kehottavat mittaamaan kävelynopeutta kliinisessä työssä. Mittaamiseen tarvitaan alle viiden metrin esteetön tila, jossa potilas aloittaa kävelyn omalla normaalilla kävelynopeudellaan kellon lähtiessä käyntiin ja kello pysäytetään hänen käveltyään neljä metriä. Tutkijat suosittelevat nopeutta 0,6 m/s rajaksi, jota hitaammin kävelevät potilaat tulisi tulkita suuren riskin potilaiksi. Heidän kohdallaan tulisi tehdä jatkoselvittelyitä ja pohtia interventioiden (ravitsemus, kuntoutus, liikunta) mahdollisuutta. Suuremman nopeuden ottaminen seulontarajaksi toisi liikaa potilaiden interventioiden piiriin.
Kävelynopeuden mittaaminen pitäisi olla mahdollista näillä edellytyksillä. Opportunistisen seulonnan pitäisi olla kannattavaa, sillä liikunta, kuntoutus sekä ravitsemushoito tiedetään näillä potilailla vaikuttaviksi.
Lähde: JAMA: Cummings SR ym. A diagnosis of dismobility – giving mobility clinical visibility
Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori
Kuva:
Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 38/14.
