Yksi yleistyvä väylä lääkehoitojen kehittämisessä on uusien käyttöaiheiden etsiminen jo markkinoilla oleville lääkkeille.
– Vanhoja lääkkeitä tutkitaan paljon mm. siksi, että ne ovat turvallisia kliinisissä kokeissa ihmisille. Lääkkeethän on testattu jo jonkin toisen sairauden hoidossa, sanoo farmakologian professori Hannu Raunio Itä-Suomen yliopistosta.
Raunio kertoo, että erilaisia sairauksia on laskutavasta riippuen 12 000–14 000, ja niistä vain noin 4 000:n mekanismi tunnetaan. Lääkehoito on olemassa vain noin 300 sairauteen.
Sekä yrityksissä että akateemisessa tutkimuksessa etsitään aktiivisesti uusia käyttökohteita olemassa oleville lääkkeille. Erityisesti Yhdysvalloissa on yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet tähän. Raunio arvioi, että tällainen toiminta on lisääntynyt.
– Biolääketieteellisessä tutkimusmaailmassa on paljon erilaisia menetelmiä, joiden avulla on helppoa ikään kuin laittaa vanha lääke myllyyn ja katsoa, mitä tulee.
Kun uusi käyttöaihe löytyy, lääkkeen turvallisuusprofiili ja prekliininen toksikologia tunnetaan jo hyvin. Patentoija hyötyy siten, että raskasta prekliinistä tutkimusvaihetta ei tarvitse tehdä tai se voi olla paljon kevyempi kuin testattaessa lääkettä ensimmäistä kertaa. Lääke menee siis nopeammin kliiniseen tutkimukseen.
– Myös kliinisessä vaiheessa voi saada helpotusta turvallisuuskokeista, sanoo Raunio.
Raunion mielestä paras esimerkki uusien käyttökohteiden löytymisestä koko lääkehoidon historiassa on asetyylisalisyylihapon käyttö antitromboottisena lääkkeenä. Hän mainitsee myös talidomidin ”hyvänä huonona” esimerkkinä. Kovien kokemusten kautta opittiin, ettei sitä voi käyttää raskausajan pahoinvointiin. Nykyään talidomidi on hyväksytty lääke lepran ja tiettyjen syöpien hoidossa.
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 9/2014
