TYKS:ssä vastasyntyneiden teho-osastolla on toteutettu Vanhemmat vahvasti mukaan -projektia neljän vuoden ajan. Tavoitteena on muokata hoito- ja osasto-olosuhteita niin, että vanhemmat voivat olla mahdollisimman paljon lapsensa kanssa ja osallistua toimenpiteisiin.
– Koulutamme henkilökuntaa ja vanhempia tulkitsemaan vauvan viestejä ja käyttäytymistä. Kun koulutus on käyty läpi, toimintakulttuurimme on muuttunut perustavanlaatuisesti, toteaa professori, ylilääkäri Liisa Lehtonen.
Vanhemmat saavat halutessaan olla mukana kaikissa toimenpiteissä, ja he tulevatkin erittäin mielellään mukaan hoitoon. Osastolla pidetään ohjenuorana perheen ehdoilla toimimista.
– Suuri apu vanhempien läsnäolosta on esimerkiksi silloin, kun vauvan hengitysteitä imetään: he voivat lohduttaa vauvaa ja antaa hoivaa epämiellyttävässä toimenpiteessä.
Koulutus on huomattavasti aikaistanut kenguruhoidon aloittamista ja pidentänyt sen aikaa. Hoitohenkilökunta ja vanhemmat ovat oppineet huomaamaan, että vauva voi paremmin ollessaan kenguruhoidossa. Ihokontakti on muun muassa hyvä kivunlievitysmenetelmä.
– Vauva myös kasvaa paremmin ja oppii nopeammin syömään, koska on ollut pitkään ihokontaktissa, Lehtonen kuvaa.
Hoitohenkilökunnan asenteet ovat Lehtosen mukaan muuttuneet koulutuksen ansiosta.
Vanhemmat vahvasti mukaan -koulutusta annetaan parhaillaan myös Satakunnan ja Päijät-Hämeen keskussairaaloissa. Ensi syksynä koulutettavien joukkoon liittyvät Vaasan keskussairaala ja OYS.
Harva omainen mukana elvytyksessä
Ensihoidon vastuulääkäri Kaius Kaartinen TAYS:n Ensihoitokeskuksesta ei pidä ongelmallisena, jos potilaan omainen haluaa katsoa elvytystä esimerkiksi kotona.
– Omaiset tulevat elvytystilanteeseen harvoin mukaan. Yleensä he odottavat uutisia eri huoneessa. Jos elvytys ei pääty hyvin, omaiset saattavat haluta hyvästellä vainajan paikan päällä, Kaartinen kertoo.
Omaisia tarvitaan ensihoidossa erityisesti silloin, kun pitää antaa esitietoja korkean riskin potilaista, jotka eivät välttämättä itse osaa tai pysty puhumaan tapahtumista. Omaiset kertovat muun muassa potilaan perussairauksista ja hoitotahdoista.
– Tuolloin lääkäri yleensä haastattelee omaisia ja muu ensihoitohenkilökunta jatkaa potilaan hoitamista toisessa huoneessa.
Kun potilas siirretään ambulanssiin ja häntä ryhdytään intuboimaan, auton ovet suljetaan. Kaartisen mukaan omaisten läsnäolo ei ole silloin suotavaa. Omaiset eivät tavallisesti haluakaan tulla katsomaan toimia ambulanssissa.
Erilaisissa onnettomuustilanteissa omaiset otetaan huomioon paitsi tapahtuman tiedonlähteinä myös uhrin läheisinä ihmisinä huolineen ja kysymyksineen. Tarvittaessa omaiset ohjataan psykososiaalisen avun piiriin.
Romanit suurin joukoin sairaalaan
Kun romani joutuu sairaalaan, omaiset haluavat tukea potilasta kaikin tavoin. Siksi suuri joukko omaisia tulee yleensä potilaan mukaan.
– Romanit haluavat olla sairaalassa, vaikka potilas olisi niin huonossa kunnossa, ettei hänen luokseen voi mennä, kertoo toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund Romano Missiosta.
Hänen mielestään terveydenhuollossa suhtaudutaan yleensä hyvin suuriin vierailijajoukkoihin. Romanipotilaat on joskus sijoitettu osastolla lähelle ovea, ettei omaisten jatkuva liikenne häiritse muita potilaita.
Åkerlundin mukaan terveydenhuollon henkilökunnan kannattaa etsiä omaisista yhdyshenkilö, jonka kanssa voi keskustella käytännöistä.
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 18/13.
