Yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen näkökulma vammaisuuteen tasapainottaa perinteistä lääketieteellistä ajattelua, antaahan lääketiede vain osittaisen näkemyksen. Tätä mieltä on vammaistutkimuksen professori, kasvatustieteiden tohtori Simo Vehmas Helsingin yliopistosta.
Hänen mielestään lääketieteestä on tullut sosiaalinen ja yhteiskunnallinen auktoriteetti. Järjestelmä on rakentunut sen varaan, että ihmiset saisivat diagnoosin, jotta heille tarjottaisiin palveluja.
– Vammaiset ovat saattaneet olla itsekin luomassa riippuvuussuhdetta lääkäreihin. Medikalisaation läpäisemässä kulttuurissa vammaisillakin on kiusaus ajatella, että lääkäri tietää heitä itseään paremmin, mikä on heille hyväksi.
Lääketiedettä on Vehmaksen mukaan kritisoitu siitä, että vammaisuus nähdään liian negatiiviseksi ja uhkaavaksi. Hänestä vammaisuus pitää hyväksyä yhdeksi tavaksi olla ihminen.
– Ongelmallista on se, että vammaisuus samastetaan sairauksiin. Kaikkiin vammoihin ei kuitenkaan liity sairauksia, ainoastaan jokin toimintakyvyn rajoitus. Vammat voivat olla tärkeä osa identiteettiä.
Lääkärin kannattaa Vehmaksen mukaan kuunnella vammaisten kokemuksia herkällä korvalla.
– Ihmisten on tärkeää kokea tulleensa kuulluiksi, hän tähdentää.
Ei normaalin muottia
Vammaistutkimus on monitieteinen alue, joka ei keskity vain selvittämään vammojen vaikutuksia. Huomio on nykyisin vammaisten ja ympäröivän yhteisön suhteissa, yhteiskunnallisissa, poliittisissa ja taloudellisissa tekijöissä, jotka vaikuttavat vammaisten elämän muotoutumiseen.
– Lääkärien olisi hyvä perehtyä niihin yhteiskunnallisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat vammaisten elämään. Tällaisia sisältöjä olisi hyvä integroida lääkärikoulutukseen.
Lääketiede hallitsi perinteisesti vammaistutkimuksen kenttää. Nykyinen vammaistutkimus on vastareaktio aikaisemmalle. Vammaistutkimuksessa ajatellaan tällä hetkellä, että yhteiskunnasta täytyy poistaa ne rakenteelliset tekijät, jotka estävät vammaisten tasavertaisen osallistumisen yhteiskuntaan. Näihin monimutkaisiin kysymyksiin vaikuttavat paitsi monet uskomukset ja arvot, myös taloudelliset ja poliittiset lainalaisuudet.
Vammaistutkimuksessa halutaan tuottaa validia tietoa muun muassa siitä, mistä johtuu vammaisten köyhyys, heikko koulutusaste tai heidän vaikeutensa muodostaa ihmissuhteita.
Vehmas huomauttaa, että yhteiskunta on rakennettu terveille ihmisille, mutta normaalin rajat kapenevat koko ajan. Monia vammaisia on yritetty puristaa normaaliin muottiin muun muassa opettamalla heitä lapsena väkisin kävelemään.
– Vammaiset ovat kertoneet, kuinka helpottavaa oli päästä käyttämään pyörätuolia, kun kävely ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Yhteiskunta tavallaan vammauttaa vammaisia ihmisiä, tekee vaikeaksi vammaisena olemisen.
Vehmaksesta olennaista olisi pohtia myös sitä, miten ympäristö rakennetaan vammaisille mahdollisimman esteettömäksi.
Koulutuksella parempia ammattilaisia
Simo Vehmaksen tehtävä vammaistutkimuksen professorina on aloittaa yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus ja ammattilaisten kouluttaminen Helsingin yliopistossa.
– Laajempi ymmärrys vammaisuudesta hyödyttää lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi muun muassa juristeja ja opettajia, hän muistuttaa.
Simo Vehmas aloitti viisivuotisessa virassaan viime syksynä. Professuurin lahjoitti joukko vammaisjärjestöjä.
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Mikko Käkelä
Julkaistu Lääkärilehdessä 4/14.
