Selvitysryhmä kartoitti väliraportissaan neljä mallia siitä, miten valinnanvapaus terveydenhuollossa voitaisiin toteuttaa. Mallit eroavat toisistaan siinä, kuinka laajasta palveluvalikoimasta kansalainen voi vapaasti valita.
Omatiimimalli vastaa terveyspalveluiden osalta monissa Euroopan maissa käytettävää perhelääkärimallia. Tässä mallissa kansalaisilla on eniten valinnanvapautta. Omatiimiin kuuluu yleislääkäri, terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaalineuvoja. Omatiimiä voi vaihtaa säännöllisin väliajoin. Muut peruspalvelut, kuten mielenterveystyö, äitiysneuvola, kouluterveydenhuolto ja suun terveydenhuolto tuotetaan erikseen.
Väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus on lähellä nykyisten terveyskeskusten toimintaa, mutta neuvolatoiminta, kuntoutus, suun terveydenhuolto, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ja työterveyshuolto on jätetty keskuksen ulkopuolelle. Kansalaiset ilmoittautuvat valitsemansa sote-keskuksen piiriin. Keskusta voi vaihtaa määräajan jälkeen.
Monitoiminen sosiaali- ja terveyskeskus on väestövastuista keskusta laajempi. Sen ulkopuolelle jää muun muassa pitkäaikainen laitoshoito, kotipalvelu, kuntoutus ja terapia sekä suun terveydenhuolto. Sen terveyspalvelut vastaavat suurin piirtein terveyskeskusten nykyisellään tuottamia palveluita.
Integroitu sote-keskus sisältää kaikki sote-palvelut. Kansalaiselle jää vähän valittavaa, hän voi lähinnä tietyin määräajoin vaihtaa sote-keskusta. Myös palveluntuottajan kannalta integroitu sote-keskus on niin suuri, että vain isoilla toimijoilla on mahdollisuus luoda täyden palvelun keskuksia.
Terveydenhuollon tuottajat voivat kaikissa malleissa olla joko julkisia toimijoita tai yksityisen tai kolmannen sektorin palveluntuottajia.
Lopullinen ehdotus toukokuussa
– Kolmessa ensimmäisessä mallissa jää paljon erilaisia palveluita, joita palveluiden perustuottajaa ei velvoiteta tuottamaan. Järjestäjä tietysti vastaa siitä, että kansalaiset saavat kaikki palvelut, mutta auki jää, miten nämä palvelut hallinnoidaan ja rahoitetaan, pohtii Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen.
Hänen mukaansa erityisesti kahdessa ensimmäisessä mallissa kiinnittää huomion se, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio on ajanut terveydenhuollon yhtenäisyyden ohi.
– Hoito ja ennaltaehkäisy on terveydenhuollossa oltu valmiita pirstomaan eri toimijoille, mutta sen sijaan sosiaalitoimen palvelut on puoliväkisin naitettu terveydenhuollon korjaavien palveluiden kanssa. Se on valitettavaa, sillä suomalaisen kansanterveystyön vahvuus on ollut nimenomaan hoitavan ja ennaltaehkäisevän työn tiiviissä yhteennivomisessa.
Pärnänen toteaa, ettei malleista oikein löydy suosikkia. Hän näkisi palvelut niputettuna mieluummin esimerkiksi ikäryhmien mukaan.
– Veikkaan joka tapauksessa, että voittaja ei löydy ääripäistä, vaan toteutettavaksi valitaan joko nykymallia lähellä oleva monitoimisote-keskus tai väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus.
STM:n asettaman selvityshenkilöryhmän puheenjohtajana toimii professori Mats Brommels. Muut jäsenet ovat johtaja Timo Aronkytö, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja, professori Paul Lillrank ja professori Kari Reijula. Ryhmä laatii lopullisen ehdotuksena toukokuun loppuun mennessä.
Hertta Vierula
Kuva: Mikko Käkelä
