Lääkärit kohtaavat työssään uhkailua ja väkivaltaa useimmin terveyskeskuksessa. Siellä vastaajista lähes viidennes oli kohdannut fyysistä uhkailua vuoden aikana. Noin 14:ää prosenttia lääkäreistä oli uhkailtu väkivallalla sairaalassa. Harva lääkäri koki fyysistä uhkailua tai väkivaltaa yksityissektorilla, selviää Lääkäriliiton Työolot ja terveys 2019 -tutkimuksen ennakkotiedoista.
Fyysisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joutui useimmiten nuori, alle 35-vuotias mies- tai naislääkäri. Heistä neljännes kertoi kohdanneensa tällaista.
Päätoimisesti päivystyksessä työskentelevistä lääkäreistä 16 prosenttia oli kokenut työssään fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua vuoden aikana. Keskimääräistä enemmän väkivaltaa ja uhkailua koettiin psykiatrian, yleislääketieteen ja anestesiologian erikoisaloilla.
– Yllättävää oli, että joka kolmas tutkimukseen vastanneista lääkäreistä lastenpsykiatrian alalla oli kohdannut väkivallan uhkaa ja heistä puolet myös joutunut väkivallan kohteeksi, sanoo Lääkäriliiton tutkija Piitu Parmanne.
Geriatrian alalla väkivaltaa tai sen uhkaa koki vastaajista 18 prosenttia.
”Huorittelu ja uhkailu olivat arkea”
Jokainen väkivallalla uhkaaminen tai uhan konkretisoituminen on liikaa, sanoo lastentautien erikoislääkäri Miia Virta.
– Osa muistisairaista vanhuksista on sairautensa vuoksi aggressiivisia, mikä tuo väkivallan uhkaa näihin yksiköihin. Rajalliset henkilökuntaresurssit myös hankaloittavat tilannetta, joten yhtälö on hankala, huomauttaa Virta.
Hän uskoo, että tutkimuksen tulos heijastelee tosiasiallista tilannetta.
– Nuori lääkäri on mahdollisesti otollisempi uhri kuin kokemuksen kautta enemmän auktoriteettia omaava vanhempi lääkäri. Lisäksi nuoret lääkärit päivystävät etulinjassa paljon, minkä vuoksi he altistuvat näille tilanteille useammin.
Kokenut lääkäri osaa huomioida hankalan tilanteen esimerkiksi ottamalla vartijat mukaan. Toisaalta kokeneet lääkärit saattavat olla jo turtuneita.
– Oman kokemukseni mukaan huorittelu ja uhkailu olivat melkein päivittäistä arkea terveyskeskuksen päivystyksessä varsinkin yöaikaan. Vuorojen karttuessa siihen alkoi turtua, vaikka se on väärin. Voisin kuvitella, että muillekin kollegoille käy samoin, eivätkä tällaiset tilanteet enää jää mieleen, ellei niihin liity erityistä uhkaa.
Uhkailun kohtaaminen väheni hieman
Uhkailua tai fyysistä väkivaltaa kohdanneiden lääkäreiden osuus on kuitenkin laskenut aavistuksen 15 vuoden aikana. Vuonna 2005 uhkailua koki työssään jopa 30 prosenttia kyselyyn vastanneista alle 35-vuotiaista lääkäreistä. Johtopäätöstä tilanteen parantumisesta ei voi vielä kuitenkaan vetää.
Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan potilaiden aiheuttamat fyysiset väkivalta- tai uhkatilanteet yleistyvät, kun mukaan luetaan lääkäreiden lisäksi muut sairaala- ja sote-alan työntekijät. Vuoden aikana joka neljäs sairaala- ja sote-alan työntekijä oli raportoinut TTL:n mukaan lyömisestä tai potkimisesta.
TTL:n tutkimuksen mukaan fyysisen väkivallan lisääntyessä lisääntyi myös henkisen väkivallan osuus. 41 prosenttia vastaajista raportoi sen lisääntymisestä. Viisi vuotta aiemmin luku oli 26 prosenttia.
Johtuuko tämä siitä, että hoitajat ovat etulinjassa, ja aggressiiviset potilaat vain kohtaavat heidät ennen lääkäreitä?
– Luulen, että asia on juuri näin. Potilaat purkavat pahimman kiukun heihin. Tämä näkyy arjessa muutenkin. Esimerkiksi lapsipotilaan vanhemmat voivat hermostua sovitun ajan peruuntumisesta ja räyhäävät hoitajalle. Lääkärin luona he ovat usein jo leppyneet, sanoo Virta.
Tilannetta saattaa selittää myös se, että hoitajat viettävät hoitotilanteessa potilaiden kanssa enemmän aikaa.
Ohje auttaa tilanteessa
Virta on ollut mukana laatimassa Lääkäriliiton Lääkäri väkivallan tai vainon kohteena -ohjeistusta. Siinä käydään läpi toimenpiteitä, joita väkivaltaa kohdanneen lääkärin olisi hyvä tehdä ja sitä, miten työnantajan pitää toimia tilanteessa.
– Ohjeistus lähtee siitä, että kukaan ei jäisi yksin väkivaltatilanteen jälkeen.
Virran mukaan tapahtuneen jälkeen on syytä olla yhteydessä esimieheen, muistaa tehdä turvallisuuspoikkeamailmoitus ja käydä työterveydessä. Fyysiset vammat pitää hoitaa heti, jotta oireet kirjattaisiin ylös. Vaikeimmissa tapauksissa on tehtävä esimiehen toimesta ilmoitus vakuutusyhtiöön.
Esimiehen on arvioitava, voiko lääkäri jatkaa työvuoroa tapahtuneen jälkeen. Uhri harvoin pystyy tähän sokin vuoksi.
– Esimiehen tulisi järjestää mahdollisuus käydä tilanne läpi yhdessä sekä suunnitella jatkotoimet niin, että toipuminen voi alkaa.
Virta on kuullut, että kaikkialla Suomessa työnantaja ei suhtaudu asiaan sen vaatimalla vakavuudella.
– Ikävä kyllä olen kuullut, että väkivallan uhria on pyydetty jopa vaikenemaan tapahtuneesta.
Mikäli tilanteesta on vaikea puhua työterveyshuollossa, Lääkäriliiton luottamuslääkärit ovat aina käytettävissä.
Toisinaan fyysiset vammat hoidetaan mallikkaasti, mutta henkiset traumat sivuutetaan. On turhaa peitellä omia oireita tai hävetä niitä. Virran mukaan työterveyshuollon tulisi ohjata psykiatrin arvioon matalalla kynnyksellä.
– Ei ole lääkärin hyvyyttä tai huonoutta, kuinka pahasti jokin tilanne vaurioittaa. Tulemme erilaisista taustoista ja reagoimme väkivaltaan eri tavoilla.
Lisäksi lääkärit jättävät usein haittailmoitustapahtuman tekemättä. Myös rikosilmoitus voidaan jättää tekemättä, vaikka siihen olisi täydet rikosoikeudelliset perusteet. Virran mukaan lääkärit saattavat pelätä, että potilas saa tietää ja tekee jotain pahempaa.
Tuomas Keränen
Kuvat Janne Ruotsalainen ja Adobe/AOP
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 21/2020.
