Oikeuslääkäri Aaro Mäkelän tutkittaviksi päätyvät kaikkein pahimman lähisuhdeväkivallan uhrit, paitsi henkirikoksen kohteeksi joutuneet, myös seksuaalista väkivaltaa kokeneet. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osastolla työskentelevän Mäkelän luokse ei hakeuduta itse, eikä saada lähetettä päivystyksestä, vaan tutkittavaksi tullaan poliisin ohjaamana.
– Nämä ihmiset ovat jo päättäneet tehdä rikosilmoituksen kokemastaan väkivallasta.
Mäkelä toteaa, että moni silti toivoo, että suhde väkivallan tekijän kanssa voisi jatkua.
– Sitä on joskus vaikea käsittää.
Ei ole tavatonta sekään, että sama ihminen päätyy Mäkelän luo useamman kerran samasta syystä.
Mäkelä painottaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneen kohtaamisessa huomaavaisuutta. Erityisesti seksuaalista väkivaltaa kokeneiden kohdalla periaatteena on olla pahentamatta tilannetta.
– Raiskaustutkimusten kajoavuus voi olla uhrille traumaattista. Siinä pitää olla erityisen tarkkana, että tekee tilanteen siedettäväksi. Selostan esimerkiksi koko ajan tutkittavalle, mitä olen tekemässä.
Mäkelä toteaa, että Suomessa olisi paljon tehtävää lähisuhdeväkivaltaa kokeneen hoidon parantamiseksi. Parempi seulonta esimerkiksi neuvolassa ja päihteiden käyttäjien keskuudessa auttaisi.
– Monessa muussa maassa parisuhdeväkivaltaa kokeneen jatkohoito on julkisin varoin rahoitettua. Suomessa liian suuri osa tuesta ja avusta on järjestöjen varassa.
Psykologi: Miksi pahoinpidelty ei lähde?
Älä jää suhteeseen, jossa sinua lyödään. Neuvo on helppo antaa, mutta vaikea noudattaa. Auttajille se voi olla turhauttavaa.
– Monia pitää suhteessa pelko. Moni kokee, ettei uskalla lähteä, eikä jäädä. Voi tuntua turvallisemmalta pitää pahoinpitelevä puoliso lähellä ja pystyä tarkkailemaan hänen mielentilojaan, kuin lähteä ja odottaa, toteuttaako puoliso uhkauksensa vainosta, kertoo psykologi Pia Marttala.
Marttala kohtaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita työssään Viola – väkivallasta vapaaksi ry:ssä Mikkelissä. Hän kertoo, että lähisuhdeväkivalta aiheuttaa voimakasta häpeää ja syyllisyyttä. Kontrolli, väkivalta ja sen uhka nitistävät ihmisen itsetunnon. Uhri kokee olevansa arvoton, kun hän antaa lyödä itseään.
– Käsitys itsestä muuttuu, ja usko omaan pärjäämiseen häviää.
Marttala kertoo, että osalle väkivallan kokeminen on muuttunut normaaliksi. Väkivalta lisääntyy suhteessa usein pikkuhiljaa, eikä uhri välttämättä tunnista tilannettaan, vaikka olisi hengenvaarassa. Siksi on tärkeää kertoa uhrille, että se, miten häntä kohdellaan, ei ole oikein.
– Uhrilta ei kannata kysyä, miksi hän ei lähde suhteesta. Sen sijaan voi kysyä, onko hänellä paikkaa, missä voi olla turvassa.
Päätös lähteä suhteesta, hakea apua tai edes tunnustaa tilanteensa kypsyy usein pikkuhiljaa.
– On tavallista, että apua on tarjottu monta kertaa, ennen kuin ihminen on valmis siihen tarttumaan. Pitää vain jaksaa kysyä kerta toisensa jälkeen ja kunnioittaa ihmisen päätöstä silloinkin, kun se on omasta mielestä väärä.
Sairaanhoitopiirin asiantuntijalääkäri: Hoitoketju kuntoon
– Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen alkaa ennaltaehkäisystä, sanoo asiantuntijalääkäri Anneli Kuusinen-Laukkala.
Kuusinen-Laukkala on ollut luomassa lähisuhdeväkivallan hoitoketjua Keski-Suomen keskussairaalassa.
– Jos lähisuhdeväkivaltaan halutaan puuttua ajoissa, verkoston pitää ulottua varhaiskasvatukseen, kouluihin, sosiaalitoimeen, järjestöihin, seurakuntiin, nuorisotyöhön ja terveydenhuollossa perustasolta erikoissairaanhoitoon saakka. Ennaltaehkäisyä on esimerkiksi tunne- ja turvataitojen opettaminen kouluikäisille.
Pikkulapsiaika on perheissä usein raskasta aikaa, ja myös väkivallan riski kasvaa. Niinpä neuvoloissa on otettu käyttöön seulontamenetelmä, jotta jo orastaviin tilanteisiin saataisiin puututuksi.
– On helpompi kysyä lähisuhdeväkivallasta, kun esitämme nämä kysymykset kaikille.
Kuusinen-Laukkala kertoo, että tilanteita pitää harjoitella, jotta väkivaltaan puuttuminen olisi luontevaa.
Lääkärin kannalta on tärkeää tietää, mihin potilaan voi ohjata eli mitkä tahot väkivaltaa kokeneita auttavat. Potilaat tarvitsevat usein laaja-alaista apua, kun koko elämä on järjestettävä uudelleen. Siihen on harvalla voimia yksin.
– On vaikea puuttua havaitsemaansa väkivaltaan, jos ei tiedä, mihin potilaan ohjaisi sen jälkeen.
Lääkärin roolina on usein vakuuttaa potilasta siitä, että hänen kohtelunsa ei ole oikein. Kuusinen muistuttaa, että kannattaa mahdollisimman selkeästi kertoa, mihin potilas voi ottaa yhteyttä.
– Moni ei siinä tilanteessa välttämättä reagoi, mutta saattaa alkaa myöhemmin ajatella asiaa uudelleen.
Myös terveydenhuoltohenkilöstön asenteiden kanssa on tehtävä töitä.
– Meissä ammattilaisissa on väkivaltaa käyttäviä ja uhreja niin kuin kaikissa muissakin ihmisryhmissä. Lähisuhdeväkivallan uhrien kohtaaminen voi nostaa esiin omia käsittelemättömiä tunteita. Selkeät toimintatavat helpottavat myös tällaisissa tilanteissa.
Työterveyslääkäri: Moni oireilee vuosien kuluttua
Työterveyslääkäri Hilkka Penttilän vastaanotolla Lääkärikeskus Mehiläisessä lähisuhdeväkivalta näkyy useimmiten selittämättöminä oireita. Väkivalta voi aiheuttaa vaivoja vielä kauan tapahtuneen jälkeen.
– Nuori nainen tuli niska-hartiasäryn, tykyttelyn ja mielialan laskun vuoksi. Oireiden taustalta paljastui muutaman vuoden takainen tapaus, jossa entinen poikaystävä oli raiskannut hänet. Oireisto osoittautui traumaperäiseksi stressihäiriöksi.
Potilas ei ollut kertonut tapauksesta kenellekään, eikä tunnistanut oireiden ja raiskauksen yhteyttä.
Toisinaan vastaanotolle päätyy myös potilaita, jotka tuntuvat antavan ontuvia selityksiä vammoilleen.
– Silloin kysyn, voisiko mustelmalle olla kenties jokin muu selitys? Pieni kysymys voi aukaista padon. Tietoa ei kuitenkaan voi alkaa lypsää väkisin.
Jos Penttilä on huolissaan potilaan tilanteesta, hän pyrkii varaamaan potilaalle uuden ajan muutaman viikon päähän.
– Väkivaltaa kokeneita potilaita pitää kuunnella, ja heille pitää antaa aikaa. Puhuminen tuo usein potilaalle jo suuren helpotuksen.
Terveyskeskuslääkäri: Tuleeko potilas kuulluksi?
– Auttajien kenttä on moninainen, eikä lääkärin ole aina helppo tietää, miten tutkia tai mihin potilas kannattaa ohjata jatkotukea varten, arvioi terveyskeskuslääkäri, psykoterapeutti ja työnohjaaja Outi Seppälä Helsingin Kallion terveysasemalta.
Seppälä muistuttaa, että niin uhria kuin tekijääkin voidaan auttaa. Tutkimusten mukaan lähisuhdeväkivalta saadaan parhaiten loppumaan, jos väkivalta tunnustetaan ja tilanteeseen puututaan.
Suurin osa potilaista tulee päivystysvastaanotolle rikosilmoituksen vaatimaa lääkärinlausuntoa ja vammojen hoitoa varten. Yksittäisen lääkärin pakeille tapauksia tulee kuitenkin sen verran harvoin, ettei rutiinia yleensä pääse syntymään.
– Olisi parempi, jos päivystävä hoitaja kohtaisi potilaan ensin ja täyttäisi esitietolomakkeet. Asianmukaiseen tutkimiseen kuuluva vammojen valokuvaaminen, kirjaaminen ja PAKE (pahoinpitely- ja kehonkartta) -lomakkeiden täyttäminen voivat muuten viedä lääkärin kaiken ajan ja huomion. Potilas voi tällöin kokea, ettei tule todella kuulluksi.
Seppälä arvioi, että lähisuhdeväkivalta on niin yleistä, että asiasta kannattaisi kysyä rutiinisti ainakin vammojen tai masennuksen vuoksi vastaanotolle tulevilta, samoin kuin potilailta, jotka tulevat omien tai läheistensä päihdeongelmien vuoksi.
Lääkärien kannattaisi Seppälän mielestä pitää huolta siitä, että omalla työpaikalla on käytettävissä selkeä ohjeistus pahoinpidellyn tutkimisesta sekä ajan tasalla oleva lista jatkotuen mahdollisuuksista ja yhteystiedoista.
– Jos näitä ei ole saatavilla, käy helposti niin, että asiakkaat ja palvelut eivät kohtaa. Jos ei tunne asiaa eikä tiedä, mitä potilaalle pitäisi tehdä, on hyvin vaikea puuttua, vaikka väkivallan tunnistaisikin.
Ensihoidon ja päivystyksen vastuualuejohtaja: Vaihtuvat lääkärit ja potilaat tuovat haasteita
Varsinaista hoitopolkua Satakunnan keskussairaalan päivystyksessä ei lähisuhdeväkivaltaa kokeneen hoitoon ole. Yhdessä sovittuna menettelytapana on, että nämä potilaat ohjataan lääkärin tutkimuksen yhteydessä psykiatrisen sairaanhoitajan puheille ja sosiaalityöntekijälle tehdään ilmoitus.
– Tiedän, ettei näin silti aina tapahdu, toteaa vastuualuejohtaja Eija Vaula.
Syynä on hektinen työ ja suuri vaihtuvuus. Potilaita päivystyksessä käy vuodessa 64 000 ja lääkäritkin vaihtuvat. Vaula toteaa, että lähisuhdeväkivallan huomioiminen on yksi niistä asioista, joista pitää säännöllisin väliajoin muistutella, jotta asia pysyy mielissä.
Raiskauksen uhreille, psykiatrisille potilaille ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneille päivystyksessä järjestetään rauhallinen vastaanottoaika, jossa lääkärillä on työparinaan hoitaja.
– On tärkeää tehdä kunnollinen perustutkimus ja kirjaus sekä antaa huolellista ohjausta ja neuvontaa.
Porissa toimii Marak (moniammatillinen riskinarviointi) -verkosto, jonka tehtävänä on auttaa lähisuhdeväkivaltaa kokenutta. Ideana on, että uhrin ei tarvitse hakea apua monelta taholta, vaan hän saa tuekseen tukihenkilön ja taustalle moniammatillisen työryhmän, joka auttaa käytännön asioissa ja antaa henkistä tukea. Hoitotiimin tehtävänä on ohjata potilas Marak-työryhmän hoiviin.
– Lääkärin ja koko hoitotiimin pitää muistaa empaattinen lähestymistapa. Lähisuhdeväkivaltaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä, kokenutta ei saa vähätellä.
Mitä lähisuhdeväkivalta on?
• Lähisuhdeväkivalta on perheenjäsenten ja lähisuhteessa elävien välistä ja yleensä kodeissa tapahtuvaa väkivaltaa.
• Parisuhdeväkivalta tarkoittaa puolison tekemää fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa. Se voi olla myös estämistä, erilaista uhkailua, valvontaa ja kaikenlaista liiallista kontrollia.
• Vuonna 2015 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 8 800 uhria. Heistä 67,9 prosenttia oli naisia. Väkivaltaan syyllisiksi epäillyistä 77,8 prosenttia oli miehiä.
• Tilastoidusta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 40,7 prosenttia oli avio- tai avopuolisoiden välistä väkivaltaa.
• Poliisin tietoon tullut rikollisuus edustaa kuitenkin vain pientä osaa kaikesta väkivallasta, ja etenkin kodeissa tapahtuvan ja lievän väkivallan osalta piiloon jäävän rikollisuuden osuus on suuri.
Lähteet: WHO, Väestöliitto, Tilastokeskus, THL
Mistä apua uhrille?
• Ensi- ja turvakodit
• Raiskauskriisikeskus Tukinainen
• Naisten linja
• Rikosuhripäivystys
• Monika-naiset (erityisesti maahanmuuttajataustaisille naisille)
Eri paikkakunnilla on omia verkostoja perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden auttamiseksi. Esimerkiksi Moniammatillinen riskiarviointiverkosto (MARAK) toimii 17 paikkakunnalla Suomessa.
Mistä apua tekijälle?
• Jussi-työ
• Lyömätön linja
• Maria-Akatemia
Kirjoittaja
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Fotolia
