Kohentunut paloturvallisuus on puolittanut vakavien palovammojen määrän vuosien 1980–2010 aikana, selviää HUS:ssa tehdyssä tutkimuksessa. Palovammojen vähentyminen selittyy tutkimuksen mukaan muun muassa yhteiskunnan muutoksilla. Maaseudulla, jossa ollaan riskialttiimpia palovammoille kuin kaupungeissa, asutaan nykyään vähemmän.
– Lisäksi kotien ja työpaikkojen paloturvallisuus on parantunut huomattavasti, palovammojen riskit ymmärretään ja lasten valvonta on lisääntynyt, Jorvin sairaalassa toimivan HUS:n Palovammakeskuksen osastonylilääkäri, plastiikkakirurgi Jyrki Vuola listaa tiedotteessa.
Vuosittain Suomen sairaaloissa hoidetaan noin tuhat palovammapotilasta. Eniten vakavia palovammoja tapahtui kesällä, joka selittynee tulenkäsittelyn lisääntymisellä mökeillä ja saunoilla.
70 prosenttia palovammapotilaista on miehiä tai poikia. Ikäluokista alle 10-vuotiailla lapsilla on suurin riski vakaville palovammoille. Palovamman saa suurimmalla todennäköisyydellä yksivuotiaat pojat.
– Heillä ei ole vielä älyä, mutta jalat liikkuvat. Useimmiten lapset kaatavat päälleen kuumaa vettä tai laittavat kädet polttavaan uunin luukkuun. Suurin osa palovammoista sijoittuukin pään ja kaulan alueelle, sanoo Vuola.
Hoito on nopeampaa
Tutkimuksessa vertailtiin palovammojen sairaalahoidon kestoa kahden ajanjakson 1980–1995 ja 1996–2010 välillä. Vakavien palovammojen hoito lyheni seitsemästä päivästä viiteen tultaessa tälle vuosituhannelle. Taustalla ovat leikkaustekniikan kehitys sekä mahdollisimman nopea palovamman leikkaushoito.
– Myös hoitomateriaalien kehitys on ollut nopeaa, eikä siteitä tarvitse enää vaihtaa niin usein kuin aiemmin. Palovammojen hoidon keskittäminen ja moniammatillisten tiimien kouluttaminen palovammakeskuksiin on ollut niin ikään ratkaisevaa.
HUS:n tutkimuksessa hyödynnettiin 36 305 palovammapotilaan rekisteritietoja vuosilta 1980–2010. Tutkimuksen löydät täältä.
Kirjoittaja:
Tuomas Keränen
Kuva: Fotolia
Uutinen on julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla 15.1.2018.
