Näyttöön perustuva lääkehoito on parantanut sydämen vajaatoiminnan ennustetta ja potilaiden elämänlaatua merkittävästi kahden vuosikymmenen aikana. Satunnaistettujen tutkimusten jälkianalyysin mukaan myös äkkikuoleman vaara on samalla lähes puolittunut.
Vuosina 1995–2014 kaikkiaan yli 40 000 sydämen vajaatoimintaa sairastavaa potilasta osallistui 12 suureen satunnaistettuun lääketutkimukseen. Nyt tehtyyn jälkianalyysiin otettiin mukaan potilaat, joiden sydämen pumppaustoiminta oli heikentynyt ja joilla ei ollut rytmihäiriötahdistinta tutkimuksen alussa.
Tutkimusten kestäessä 3 583 potilasta kuoli äkillisesti. Äkkikuoleman vaaraa ennakoivat tunnetusti korkeampi ikä, miessukupuoli, sepelvaltimotaudin aiheuttama vajaatoiminta ja huonompi sydämen pumppaustoiminta. Äkkikuoleman vaara pieneni tutkimuksen aikarajojen välillä 44 %. Ensimmäisessä tutkimuksessa äkkikuoleman kohtasi 2,4 % potilaista 90 päivän kuluessa tutkimuksen alusta, viimeisimmässä vain 1 %. Vastaavat kuolleisuusluvut vuoden seurannassa olivat 6,5 % ja 3,3 %. Äkkikuoleman vaara oli yleensä pienempi aktiivihoitoryhmissä, ja parantunut ennuste näkyi erityisesti potilailla, joiden vajaatoiminta oli diagnosoitu tutkimusjakson loppupuolella.
Nykyiset suositukset hoidon kohdistamisesta perustuvat varsin vanhoihin tutkimuksiin. Parantuneen ennusteen takia kaivataan tuoretta tietoa vajaatoimintapotilaan rytmihäiriötahdistinhoidon hyödyistä ja haitoista äkkikuoleman ehkäisyssä. Esimerkiksi uusimmassa DANISH-tutkimuksessa ehkäisevästi asennettu rytmihäiriötahdistin ei parantanut laajentavaa kardiomyopatiaa sairastavien potilaiden ennustetta.
Lähde: Sheri L, Jhund PS, Petrie MC ym. Declining risk of sudden death in heart failure. N Engl J Med 2017;377:41–51.
kirjoittaja:
Juhani Airaksinen
professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 38/2017
