Insuliiniresistenssi on yleistynyt viime vuosikymmenien aikana voimakkaasti. Ilmiön taustalla vaikuttavat lihavuus, vähäinen liikunta sekä epäsäännöllinen ja vähäinen uni. Lisäksi resistenssiä lisäävät geneettiset riskitekijät, jotka itsessään eivät ole yleistyneet, mutta yhdessä elintapojen kanssa lisäävät alttiutta.
Insuliiniresistenssi tarkoittaa tilaa, jossa kehon insuliini ei pienennä glukoosipitoisuutta kuten kuuluisi. Seurauksena verensokeri nousee. Insuliiniresistenssi on keskeinen tekijä tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien synnyssä. Silti terveydenhuollossa ei ole yleisesti käytössä testiä tilan toteamiseksi.
– Esimerkiksi ylipainoisilla ja vähän liikkuvilla insuliiniresistenssi voi olla merkittävää, vaikka veren glukoosiarvot olisivatkin vielä normaalien viitearvojen sisällä, sanoo väitöstutkija Miikka–Juhani Honka tiedotteessa. Honka kehitti väitöstutkimuksessaan uusia indeksejä insuliiniresistenssin tunnistamiseen.
Indeksit perustuvat paastoverinäytteistä mitattaviin aineenvaihduntamuuttujiin sekä helposti mitattaviin kliinisiin muuttujiin. Ne toimivat paremmin kuin tällä hetkellä tutkimuskäytössä olevat paastoinsuliini–, glukoosi – ja rasvahappomäärityksiin perustuvat indeksit.
Honka havaitsi myös, että säännöllinen voimaharjoittelu paransi paitsi lihaskuntoa, myös lihaksen ja maksan insuliiniresistenssiä. Tämä havainto koski noin 70-vuotiaita naisia.
– Mikä tärkeintä, insuliiniherkkyys parani erityisesti tutkittavilla, joilla se oli huono tutkimuksen alussa, Honka iloitsee.
Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että voimaharjoittelulla on mahdollista korjata sikiökaudelta periytyvää insuliiniresistenssiä lihavien tai ylipainoisten äitien jälkeläisillä.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva
Fotolia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehden verkkosivulla 5.3.2018.
