Keuhkosyöpäkirurgiaa käsittelevä väitöstyö opetti gastrokirurgi ja sydän- ja thoraxkirurgi Saana Anderssonille muun muassa sen, että omassa klinikassa tehdään hyvää työtä, jonka tulokset ovat vertailukelpoisia myös kansainvälisesti.
Andersson työskentelee Meilahden sairaalan yleisthorax- ja ruokatorvikirurgian klinikalla. Hänen väitöstyönsä potilasaineisto koostuu oman klinikan potilaista, joista osan Andersson tuntee ja on jopa itse leikannut.
– Tiedän, miten potilaat pärjäävät meidän klinikassa. Kliinisessä työssä on tärkeää tarkastella oman klinikan toimintoja ja tuloksia kriittisesti, ja voimme todeta että tuloksemme ovat hyviä, hän sanoo.
Andersson havaitsi väitöskirjassaan, että ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla potilailla, joilta löytyy välikarsinan alaosasta yksittäinen imusolmukemetastaasi (N2), kokonaiseloonjääminen ja aika ennen taudin etenemistä vaikuttavat olevan samoja kuin monitasoisilla N2-potilailla.
– Tämä asia vaatii lisää tutkimusta.
Andersson selvitti myös takautuvasti yhden kirurgin oppimiskäyrää robottiavusteisissa lohkonpoistoleikkauksissa. Hän vertasi leikkaukseen käytetyn ajan lyhenemistä saman kirurgin aiemmin tekemiin torakoskooppisiin lohkonpoistoihin.
– Vaikka kyseessä oli kokenut kirurgi, niin robottileikkauksiin liittyy vielä varsin pitkä oppimiskäyrä. Kuitenkin robottileikkaus on turvallinen: ryhmissä ei ollut eroa kuolleisuudessa ja tuloksissa.
Pitkiä päiviä ja perhe-elämää
Andersson on tyytyväinen, että väitöskirja tuli tehtyä vasta myöhemmin työuralla. Arkityönsä rinnalla hän on kaiken aikaa tehnyt tutkimusta samoista asioista.
– Toisaalta olisi ehkä ollut hyvä tehdä väitöskirja jo opiskeluaikana, mutta silloin sitä ei olisi voinut tehdä omasta kliinisestä aiheesta. Aiheeni oli juuri sitä mikä itseäni kiinnostaa ja hyvin kliinistä, ei mitään perustutkimusta.
Väitöstyön hän kokee opettaneen ennen kaikkea kriittistä ajattelua.
– Kun luen tutkimuksia, tiedän, ettei kaikkea julkaistuakaan pidä purematta niellä.
Andersson teki väitöstyönsä pääosin vapaa-ajallaan, sillä työstä on ollut vaikea irrottautua. Perheen neljä lasta ovat kasvaneet pienistä koululaisista teineiksi tutkimuksen edetessä.
– Tämä on vaatinut pitkiä päiviä. Iso kiitos ja kunnia kuuluu aviomiehelleni.
Kirjoittaja
Anne Seppänen
toimittaja
Kuva: Jussi Helttunen
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 1–2/2020.
