Ensin oli kasa siansorkkia ja kysymys siitä, miten kannattaisi vertailla eri tekniikoita, joilla korjataan sormen koukistajajännevammoja.
Siansorkista LL Lasse Linnanmäki otti tietyn jänteen, joka parhaiten vastaa ihmisen jännettä. Hän katkaisi jänteen, korjasi sen kulloinkin valitsemallaan tekniikalla ja testasi, miten korjattu jänne kestää vetoa koestuskoneessa.
Näin syntyi väitöstutkimus, jossa Linnanmäki tutki kokeellisesti sormen koukistajajänteen korjaustekniikkaan liittyviä tekijöitä.
Pari vuotta sitten lääkäriksi valmistunut Linnanmäki on työskennellyt saman tutkimusaiheen parissa jo syventävistä opinnoista lähtien.
Alkujaan syventävä opinnäytetyö oli Linnanmäen mukaan tavallista haastavampi ja työläämpi.
Hänelle oli kuitenkin tärkeää, että tutkimuksessa pääsi tekemään käytännössä ja omilla käsillään.
– Tässä sai käyttää paljon myös mielikuvitustaan ja luoda uutta, Tampereen yliopistossa väittelevä Linnanmäki kertoo.
Toistettavuus tärkeää
Tyypillisesti sormen koukistajajännevamma syntyy, kun veitsi lipsahtaa esimerkiksi leipää leikatessa ja viiltää syvän haavan. Ennen 1960-lukua etenkin sormen tyvijäsenen seudun jännevammojen korjaustulokset jäivät usein huonoiksi.
Viime vuosikymmenien aikana korjaustekniikat ovat kehittyneet ja hoitotulokset parantuneet. Eri tekniikoita on paljon, mutta niiden vertailusta tarvitaan lisää tietoa.
Yleensä tekniikoita on vertailtu sen perusteella, kuinka suuria voimia korjatut jänteet kestävät. Linnanmäen väitöstutkimuksessaan esittämä uusi kokeellinen malli taas perustuu toistuvaan kuormitukseen, joka pyrkii mallintamaan leikkauksenjälkeistä kuntoutusta.
– Yritimme löytää kokeellisen testausmenetelmän, joka kertoisi, miten korjattu jänne kestää leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen, Linnanmäki kertoo.
Hän havaitsi, että jännekorjaustekniikka aiheuttaa enemmän vaihtelua korjattujen jänteiden väliseen biomekaniikkaan kuin jännekudoksen laatu. Kirurgi voi siis vaikuttaa korjauksen onnistumiseen pyrkimällä mahdollisimman yhdenmukaisiin korjauksiin.
– Toistettavuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, Linnanmäki sanoo.
Linnanmäki sai huomata, että kun johonkin asiaan perehtyy, siitä usein kiinnostuu. Niinpä hän aloitti vuosi sitten kirurgian erikoistumisen ja on ilmoittautunut erikoistumaan käsikirurgialle.
– Käsikirurgiksi erikoistuminen on lääkärin uran alun päätavoite, hän muotoilee.
kirjoittaja: Anne Seppänen
kuva: Laura Vesa
Julkaistu Lääkärilehdessä 8/2019
