Lasten käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat eivät lisääntyneet vuodesta 1989 vuoteen 2013, selvisi FM Lotta Lempisen väitöstutkimuksessa.
Hän tarkasteli vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013 Varsinais-Suomessa kerättyjä väestöpohjaisia kyselyaineistoja, joihin osallistui kunakin tutkimusvuonna noin tuhat 8-9-vuotiasta lasta. Osallistumisprosentit olivat 85–95.
Vanhempien ja opettajien raportoimat käyttäytymisen, tunne-elämän ja hyperaktiivisuuden ongelmat ja lasten raportoima masennus eivät lisääntyneet vuosia 1989 ja 2013 verrattaessa.
Sen sijaan vanhempien raportoimat tunne-elämän ongelmat vähenivät tytöillä ja pojilla tällä ajanjaksolla, samoin kuin vanhempien raportoimat käytösongelmat pojilla.
Tyttöjen itse raportoimat masennusoireet lisääntyivät vuoteen 2005 asti, mutta kääntyivät tämän jälkeen pieneen laskuun. Yksittäisiä kahden peräkkäisen aikapisteen nousuja ja laskuja havaittiin ongelmissa tutkimusajanjakson aikana.
– Mediassa on tuotu paljon esille sitä, että lasten ja nuorten ongelmat olisivat lisääntyneet. Vaikka tässä tutkimuksessa ei tällaista ongelmien määrän nousua näkynytkään, ongelmat ovat voineet polarisoitua ja eriarvoistuminen lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnissa kasvaa, Lempinen sanoo tiedotteen mukaan.
Apua haettiin useammin
Avun etsiminen ongelmiin kasvoi kuitenkin tarkastelujaksolla moninkertaiseksi.
Vuonna 1989 kaksi prosenttia lapsista käytti palveluja, vuonna 2013 osuus oli 11 prosenttia.
Niiden lasten joukossa, jotka saivat korkeita pisteitä useammasta psyykkisiä ongelmien mittarista, palveluita käyttäneiden määrä kasvoi 18 prosentista 51 prosenttiin.
Lisääntynyttä palveluiden käyttöä voivat selittää esimerkiksi mielenterveystietämyksen lisääntyminen, ongelmien parempi tunnistaminen, stigman väheneminen ja palvelujärjestelmän muutokset.
– Lisäksi vanhempien ongelmat ja kuormittuneisuus voivat näkyä avun hakemisena lasten ongelmiin, Lempinen sanoo tiedotteen mukaan.
– Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää siihen, että edelleen lähes puolet vaikeimmin oireilevista lapsista ei ollut palveluiden piirissä.
Joka viides koki yksinäisyyttä
Yksinäisten lasten osuus ei muuttunut. Noin 20 prosenttia koki itsensä yksinäiseksi kaikkina tutkimusajankohtina. Lisäksi noin neljännes lapsista toivoi, että heillä olisi enemmän ystäviä. Vanhemmat ja opettajat arvioivat lasten ystävien määrässä enemmän puutteita kuin lapset itse.
Lisäksi tutkimus osoitti, että lasten yksinäisyyden kokemukset olivat itsenäisesti yhteydessä psyykkisiin ongelmiin.
– Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten on hyvä pitää mielessä, että lasten yksinäisyys, kiusaaminen ja psyykkiset ongelmat voivat monesti olla yhteydessä toisiinsa, Lempinen sanoo.
Lotta Lempinen esittää väitöskirjansa ”Changes in mental health symptoms, bullying involvement, loneliness and service use among Finnish-speaking children aged 8-9 years over a 24-year period: A population-based study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa 3. joulukuuta.
Minna Pihlava
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
