Huolellisella leikkaussuunnitelmalla ja tarkistuslistan käytöllä voidaan vähentää inhimillisistä virheistä ja leikkauksen kestosta aiheutuvia riskejä nilkkamurtuman hoidossa, osoittaa LL Mikko Ovaskan väitöstutkimus.
Nilkkamurtuma on yksi yleisimpiä leikkaushoitoa vaativia murtumia. Nilkkamurtuman leikkaushoitoon liittyy kuitenkin paljon ongelmia, joista merkittävimpiä ovat haavakomplikaatiot, erityisesti syvä infektio.
Väitöstutkimuksessa huomautetaan, että viime vuosikymmeninä nilkkamurtuman ilmaantuvuus on tasaisesti lisääntynyt, ja väestön ikääntyessä erityisesti vanhusten nilkkamurtumien määrä tulee kasvamaan. Vanhuksilla on usein leikkaushoidon komplikaatioille altistavia liitännäissairauksia, joten nilkkamurtuman leikkaushoitoon liittyvät ongelmat tulevat jatkossa lisääntymään.
Ovaska kartoitti väitöstutkimuksessaan nilkkamurtuman leikkaushoitoon liittyviä komplikaatioita aineistonaan kaikki Töölön sairaalassa vuosina 2002–2011 leikatut 5 123 nilkkamurtumapotilasta. Ovaska selvitti yleisimmät välittömään uusintaleikkaukseen johtaneet leikkaustekniset virheet sekä merkittävimmät riskitekijät, jotka altistavat leikkaushaavan syvälle infektiolle.
Lisäksi hän arvioi syvän infektion aiheuttamien pehmytkudospuutosten johdosta tehtyjen kielekeleikkausten tuloksia sekä infektoituneen nilkkamurtuman hoidon epäonnistumiselle altistavia tekijöitä.
Syvä nilkkainfektion hoito vaatii moniammatillista erityisosaamista
Tutkimuksen mukaan tyypillisimmät tekniset virheet nilkkamurtuman leikkaushoidossa liittyivät pohjeluun oikeaan asemointiin suhteessa sääriluuhun sekä pohjeluun oikean pituuden palauttamiseen. Syvälle infektiolle altistavista riskitekijöistä merkittävimmät olivat tupakointi, leikkauksen pitkittyminen, sekä viive nilkan leikkauksen jälkeisessä kipsauksessa.
Tutkimus osoitti, että syvän infektion aiheuttama nilkan pehmytkudospuutos voidaan korjata paikallisilla iho-lihaskielekkeillä. Näihin kielekeleikkauksiin liittyy kuitenkin merkittävä määrä paikallisia kielekkeiden paranemisongelmia, jotka pitää tunnistaa hyvissä ajoin vakavampien ongelmien välttämiseksi.
Vaikka infektion aiheuttama pehmytkudospuutos saadaan iho-lihaskielekkeillä usein korjatuksi, nilkkaan voi jäädä merkittävää toiminnallista haittaa, mikä näyttää heikentävän potilaiden elämänlaatua. Murtuman kiinnitykseen käytettyjen levyjen ja ruuvien poisto luutumattomasta murtumasta näyttää johtavan infektoituneen nilkkamurtuman hoidon epäonnistumiseen.
– Syvän nilkkainfektion hoito vaatii moniammatillista erityisosaamista, ja infektioille altistavien tekijöiden tunnistaminen sekä infektioiden varhainen hoito on erityisen tärkeää. Potilaskohtaiset tekijät, kuten sokeritauti, tupakointi, alkoholin suurkulutus sekä murtuneen nilkan pehmytkudoksiin liittyvät ongelmat on huomioitava ennen leikkaushoitoa, Ovaska painottaa.
– Huolellisella leikkaussuunnitelmalla ja tarkistuslistan käytöllä voidaan vähentää inhimillisistä virheistä ja leikkauksen kestosta aiheutuvia infektioille altistavia riskejä. Nilkkamurtuman leikkaushoidon tyypillisimpien teknisten virheiden sekä sudenkuoppien ymmärtäminen on välttämätöntä onnistuneen lopputuloksen kannalta.
Lähde:
Helsingin yliopisto
Complications in Ankle Fracture Surgery
Kuva:
Panthermedia
