Suomalaisten lasten kuolleisuus on pienentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä ja on nykyään maailman pienimpiä. Lasten yleisin kuolinsyy ovat tapaturmat, ilmenee Marjo Lanton väitöstutkimuksesta.
Tapaturmien jälkeen yleisimmät kuolinsyyt olivat synnynnäiset epämuodostumat, syövät ja infektiotaudit. Infektiokuolleisuus laski seuranta-aikana eniten, jopa 89 %. Lisäksi vuosittain olisi voitu estää muutama kuolema hiljattain rokotusohjelmaan lisätyillä rokotteilla (pneumokokki-, influenssa- ja rotavirusrokotteet), mikäli nämä rokotteet olisivat sisältyneet rokotusohjelmaan jo aiemmin.
Lapsikuolleisuudessa ei ollut eroja yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä, mutta pienempien sairaanhoitopiirien välillä eroja havaittiin. Kuolleisuus oli korkeinta maan pohjois- ja itäosissa. Seuranta-aikana kuolleisuuserot pienenivät jonkin verran. Myös tapaturmakuolleisuudessa esiintyi merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti liikenneonnettomuuksissa sekä itsemurhissa ja henkirikoksissa. Erot säilyivät läpi seuranta-ajan. Alueelliset erot lasten kuolleisuudessa selittyvät todennäköisimmin sosioekonomisilla tekijöillä.
– Koska lapsikuolleisuudessa esiintyy alueellisia eroja keskussairaaloiden välillä, lasten sairaanhoito voi vaatia jatkossa enemmän keskittämistä, summaa Outi Lantto väitöstutkimusten tuloksia. Tapaturmat ovat tärkein ehkäistävissä oleva kuolinsyy lapsuudessa, ja kuolleisuutta niihin olisi mahdollista vähentää paikallisen ennaltaehkäisyn kautta.
Marja Lantto väitöstutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten alle 16-vuotiaiden lasten kuolleisuutta vuodesta 1969 vuoteen 2004 saakka ja tapaturmien osalta vuoteen 2013 saakka. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen virallisiin kuolinsyytilastoihin.
Lääketieteen lisensiaatti Marjo Lantto väittelee 11.12.15 Oulun yliopistossa aiheesta Childhood mortality in Finland.
Kuva: Panthermedia
