Alussa narkolepsia oli neurologian erikoislääkäri Tomi Sarkaselle kiehtova mysteeri, sairaus josta hän ei tiennyt paljoakaan.
– Osallistuin erikoistumisopintojen aikana kansainväliseen konferenssiin, jossa oli puhumassa narkolepsian huippututkijoita. Siellä avautui sairauden monimuotoisuus ja se, miten yhden välittäjäaineen puutos vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Vielä silloin tautimekanismissa oli paljon selvittämätöntä, Sarkanen kertoo.
Konferenssin innostamana Sarkanen otti yhteyttä professori Markku Partiseen, jolla oli käynnissä narkolepsian syitä selvittävä tutkimusprojekti. Näin alkoi tie kohti väitöskirjaa.
Sarkanen havaitsi väitöksessään, että rokotenarkolepsia näyttää olevan sama sairaus kuin tavallinen narkolepsia.
Narkolepsian kliininen kuva on monimuotoinen ja oirekuva vaihteleva.
– Jollakin on todella vaikeat oireet, eikä hän pärjää oikein millään lääkityksellä, toinen pärjää ihan hyvin.
Väitöstutkimukseen kuuluvasta meta-analyysista ilmenee, että narkolepsian riski lisääntyi lapsilla ja nuorilla 5–14-kertaiseksi ja aikuisilla 2–7-kertaiseksi H1N1-rokotekampanjan jälkeen. Riski oli koholla kahden vuoden ajan rokottamisesta ja liittyi vain Pandemrix-rokotteeseen.
– Narkolepsia on iso tragedia sairastuneille ja se näkyy työssä. On paljon katkeruutta ja turhautumista. Se on ihan ymmärrettävää, Sarkanen toteaa.
Unilääketiede lisää ymmärrystä sairauksista
Narkolepsiaa tutkiessaan Sarkanen oppi unihäiriöpotilaiden hoidosta ja diagnostiikasta asioita, joita ei neurologiaan erikoistuessaan olisi muuten oppinut.
– Narkolepsiaan liittyy paljon erilaisia unilääketieteessä keskeisiä asioita.
Tämä on auttanut häntä ymmärtämään muitakin sairauksia: unihäiriöt ovat tavallisia esimerkiksi Parkinsonin taudissa ja aivovammapotilailla.
Tomi Sarkasen perheessä on kaksi pientä lasta, jotka ovat syntyneet väitösprosessin aikana. Venymistä on vaadittu paitsi Sarkaselta itseltään, myös lääkärivaimolta.
– Ajan löytäminen tutkimukselle on ollut haastavaa ja siinä tutkimusvapaat ja -rahoitukset ovat olleet tärkeitä, hän kertoo.
Päänsä Sarkanen nollaa kestävyysurheilun parissa. Yksi lajeista on suunnistus ja kesällä on edessä kymmenes Jukolan viesti opiskeluaikaisella porukalla.
– Metsässä juostessa ja karttaa lukiessa aivot työskentelevät, mutta työasiat unohtuvat.
Kirjoittaja
Anne Seppänen
toimittaja
Kuva
Marjaana Malkamäki
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 18/2019.
