Lääkäreiltä on tullut pääosin positiivista palautetta sairauspoissaolon tarpeen arvioinnin Käypä hoito -suosituksesta. Näin sanoo suositustyöryhmässä mukana ollut työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo.
Kritiikkiä elokuussa julkaistusta suosituksesta on kuulunut vain työterveyslääkäreiltä.
– Suosituksen kohderyhmä ovat kaikki lääkärit, jotka kirjoittavat sairauslomia, eivät erityisesti työterveyslääkärit, muistuttaa Martimo, joka aloitti juuri työeläkeyhtiö Ilmarisen työkykyriskien ennakoinnista ja tutkimuksesta vastaavana johtajana.
Työterveyslääkärit toivoivat konkreettisempaa suositusta, jossa olisi otettu diagnooseittain kantaa myös sairauslomien pituuteen.
”Odotimme enemmän”
– Odotimme enemmän. Suositusta ei selkeästi kirjoitettu työterveyshuoltoon, vaan yleiseksi ohjeistukseksi kaikille lääkäreille. Sellaisena suositus on hyvä vuoropuhelun avaus, sanoo Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen puheenjohtaja Minna Pihlajamäki.
Hän työskentelee toimitusjohtajana ja työterveyshuollon ylilääkärinä Omena Terveys Oy:ssä Seinäjoella.
Suositus kehottaa kääntymään monissa tilanteissa työterveyshuollon puoleen, koska siellä on paras tietämys työkyvyn arvioinnista ja työkykyä tukevien ratkaisujen löytämisestä.
– Myös työterveyslääkärien on syytä lukea suositus. He tulevat saamaan muilta kollegoilta konsultaatioita työkyvyttömyyden suhteen. Silloin heidän pitäisi toimia tavalla, joka edistää potilaan asiaa, Martimo jatkaa.
Työterveyshuolto voi auttaa
Parasta suosituksessa on Pihlajamäen mukaan vuoropuhelu muiden erikoisalojen lääkärien kanssa.
Hän uskoo, että suositus auttaa lääkäreitä ymmärtämään paremmin, miksi sairauslomat pitkittyvät ja miksi toimintaympäristön tunteminen on tärkeää, kun tehdään työhön paluun suunnitelmia.
– Työterveyshuoltoa voisi hyödyntää tässä paljon enemmän kuin tällä hetkellä hyödynnetään.
Käypä hoito -suositukset nauttivat lääkäreiden arvostusta, ja lääkärit sanovat noudattavansa niitä.
– Siksi kollegoiden tulee miettiä, miten he voivat omassa toiminnassaan soveltaa tämän suosituksen periaatteita, Martimo lisää.
Hän arvioi, että suosituksesta hyötyvät erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja mielenterveysongelmia hoitavat lääkärit sekä terveyskeskuslääkärit, yksityislääkärit ja työterveyslääkärit, jotka aloittavat sairauslomia perusterveydenhuollossa.
– Sairausloman aloittaminen voi olla ensimmäinen askel kohti pysyvää työkyvyttömyyttä, mikäli jossain vaiheessa ei lähdetä miettimään vaihtoehtoja.
Arviointi tautikohtaisiin suosituksiin?
Työterveyslääkärien toivomasta diagnoosikohtaisesta suosituksesta olisi Martimon mukaan tullut liian paksu opus. Sen sijaan hän toivoo, että kun tautikohtaisia Käypä hoito -suosituksia jatkossa päivitetään, niissä otettaisiin tarkemmin kantaa sairauspoissaolon tarpeen arviointiin.
– Kun kollegat sanovat, että he noudattavat esimerkiksi polven nivelrikon Käypä hoito -suositusta, he myös huomioisivat suosituksessa olevat periaatteet, joilla polvinivelrikosta kärsivän potilaan työkyky arvioidaan.
Omassa työssään Minna Pihlajamäki käyttää Työterveyslaitoksen ohjeistusta sairauspoissaolon tarpeen ja keston arviointiin. Se on ruotsalainen reseptikirja sairauslomien pituuksista eri diagnooseissa.
– Jos komplikaatiot on poissuljettu ja sairaus alkaa pitkittyä, minulla on näyttää kättä pidempää potilaalle, että hei, tässä diagnoosissa on tällaiset määräajat, nyt menee yli. Silloin pitää miettiä, onko siinä jokin muu juttu takana.
Vaatii yhteisiä käytänteitä
Suosituksen vieminen käytäntöön vaatii koulutusta ja yhteisten käytänteiden laatimista.
– Suositus on tarkoitettu pitkiin ja vaikeisiin sairauslomiin. Flunssa on edelleen flunssa, ja se paranee 3–5 päivässä. Kun sairausloma alkaa pitkittyä, pitäisi laueta hälytysmerkkejä, Pihlajamäki muistuttaa.
Silloin potilas kannattaa ohjata työterveyshuoltoon. Jos on alusta asti tiedossa, että tulossa on pitkä sairausloma, ohjauksen tulisi tapahtua heti.
Suositus haastaa työpaikkoja miettimään, miten lähdetään toimimaan sen mukaisesti.
– Etenkin erikoissairaanhoidossa on se ikävä tapa, että diagnoosi- tai toimenpidekohtaisesti suositellaan tiettyä sairausloman pituutta. Nyt suosituksen pohjana ei ole diagnoosi, vaan työntekijä, hänen työssään odotettavat taidot ja toimintakyky, joka pitäisi ottaa paremmin huomioon, Martimo sanoo.
Arvioinnin perustana on aina työkyky, ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon potilaan kokonaistilanne.
Perusteettomia sairauslomia on
Suosituksen tavoite on vähentää lääkäristä johtuvaa, perusteetonta vaihtelua, ei sairauslomia sinänsä. Sairausloma on yhä usein käypä hoito.
Martimo toivoo, että lääkäreiden työpaikoilla sairauslomien pituuksissa olevaa vaihtelua tehtäisiin näkyväksi. Keskustella pitää siitä, miksi samalla diagnoosilla sairauslomien pituus vaihtelee niin paljon.
Tutkitusti kaikki vaihtelu sairauslomien pituuksissa ei riipu potilaasta, vaan myös lääkäristä.
– Tänäkin päivänä kirjoitetaan sairauslomia tilanteissa, joissa se ei ole potilaan edun mukaista. Tätä keskustelua pitäisi käydä enemmän lääkärikunnassa, Martimo sanoo.
Sairauslomille on tullut vaihtoehtoja, kuten osasairauspäiväraha, työkokeilu, kuntoutus ja työpaikkojen räätälöimät ratkaisut.
Määräyskäytännöt ovat kirjavia
Tutkimusnäyttö sairauspoissaolojen vaikutuksista ja tarkoituksenmukaisista pituuksista on toistaiseksi niukkaa, ja määräyskäytännöt ovat kirjavia.
– Samasta syystä voidaan kirjoittaa kolmen päivän tai melkein kolmen kuukauden sairausloma, Minna Pihlajamäki kärjistää.
Toimintakyvyn arviointi on lääkärille suhteellisen helppoa, mutta mutkin seikat painavat.
Terveydentilan ohella sairausloman pituuteen voivat vaikuttaa henkilön kyky käyttää selviytymismekanismejaan paranemiseen ja työolot. Joillakin työpaikoilla saman diagnoosin omaava otetaan töihin ja tarjotaan mielekästä tekemistä, toisaalla todetaan, ettei tänne tulla tuossa kunnossa.
Myös hoitoon pääsy vaikuttaa. Paikoin pääsee hoitoon heti, toisaalla vasta päivystyksen kautta, kun tilanne on jo komplisoitunut.
Tilanteessa on läsnä myös sosiaalivakuutus. Jos kompensaatio sairauslomasta on työntekijälle pienempi, voi olla, että hän haluaa palata nopeammin töihin kuin jos saisi täyttää palkkaa.
Arjen ilmiöiden medikalisointikin heijastuu asiaan. Työpaikoilla ohjeistetaan menemään työterveyshuoltoon murheiden ja surujen takia, vaikka muitakin keinoja olisi. Työelämän joustot ovat alihyödynnettyjä.
– Sairausloman kirjoittaminen ei ole ikinä helppoa.
Erityisen vaikeaa se on mielenterveyden tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa, joissa poissaolo uhkaa pitkittyä. Työ on tunnetusti myös kuntouttavaa.
– Pahimmillani olen nähnyt, että lievässä masennuksessa, josta kirjoitetaan pitkä sairausloma, masennus vaikeutuu ja ihminen syrjäytyy täysin yhteiskunnasta.
Kirjoittaja
Heli Väyrynen
toimittaja
Kuvat
Johannes Tervo ja Kimmo Brandt
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 40/2019.
