LL Kati Markula-Patjaksen väitöskirjassa tarkasteltiin lastenreuman vaikutuksia luustoon ja kehon koostumukseen kaikkiaan sadalla lastenreumaa sairastavalla lapsella ja nuorella. Tulosten mukaan vaikeaa lastenreumaa sairastavilla on huomattavan suuri riski saada nikamamurtumia. Murtumia voi ilmetä, vaikka luun mineraalitiheys olisi normaali.
Vaikeaa lastenreumaa keskimäärin 10 vuotta sairastaneiden lasten ja nuorten aineistossa todettiin merkittävällä osalla (22 %) tutkittavista nikamamurtumia selkärangan röntgenkuvissa. Murtumille altistavia tekijöitä olivat kolmen edeltävän vuoden kumulatiivinen kortisoniannos, taudin aktiivisuus ja korkea kehon painoindeksi.
DXA-laitteella mitattu luun mineraalitiheys oli tutkittavilla keskimäärin vertailuarvoja alhaisempi, mutta ei eronnut niiden välillä joilla oli tai ei ollut nikamamurtumia.
Selkärangan magneettikuvauksessa nikamamurtumia todettiin vielä enemmän, yhteensä 28 prosentilla tutkittavista. Lisäksi todettiin runsaasti muita muutoksia, kuten nikamapäätelevyn epätasaisuuksia (26 %), nikamien muodon poikkeavuutta (16 %) ja välilevymuutoksia (46 %). Muutokset olivat osittain yhteydessä myös ylipainoon.
Tutkimuksen mukaan vaikeaa lastenreumaa sairastavat olivat terveitä ikätovereitaan selvästi lihavampia. Sen sijaan taudinkulultaan lievempää lastenreumaa keskimäärin kuusi vuotta sairastaneilla lapsilla ja nuorilla todettiin terveitä ikätovereita vastaava kehon koostumus, vaikka he olivat saaneet sairautensa aikana kortisonilääkitystä vähintään kolmen kuukauden ajan.
Selkärangan kuvantamista tulisi harkita
Tulosten mukaan vaikeaa lastenreumaa sairastavilla on merkittävä riski saada nikamamurtumia, ja niitä voi esiintyä myös luun mineraalitiheyden ollessa normaali.
– Osteoporoosin lääkehoitoa mahdollisesti tarvitsevien tunnistamiseksi selkärangan kuvantamista tulisi harkita niiden lasten ja nuorten kohdalla, joilla on merkittäviä luuston terveyteen vaikuttavia riskitekijöitä, kuten suuriannoksinen tai pitkäkestoinen kortisonihoito tai hyvin aktiivinen taudinkulku, Markula-Patjas sanoo.
Tutkimuksen mukaan myös lihavuus saattaa olla osteoporoosin ja erilaisten selkärankamuutosten riskitekijä. Vaikea lastenreuma voi altistaa lihavuudelle, mutta lievempää tautia sairastavilla ei tutkimuksessa havaittu eroa ikätovereihin nähden.
– Reuman lääkehoidon kehityksen ansiosta tauti nykyisin pystytään yleensä pitämään niin hyvin hallinnassa, että vaikeaoireinen lastenreuma on käynyt harvinaiseksi, Markula-Patjas sanoo.
Väitöstutkimuksen tulokset perustuvat Reumasäätiön sairaalassa kerättyyn 50 vaikeaa lastenreumaa sairastavan 7-18-vuotiaan lapsen ja nuoren aineistoon. Tutkittaville tehtiin kliinisen tutkimuksen lisäksi luun mineraalitiheyden ja kehonkoostumuksen mittaus DXA-laitteella, selkärangan röntgen- ja magneettikuvaus sekä laboratoriotutkimuksia. Toinen potilaskohortti käsittää 50 HUS:ssa hoidettua 7-18-vuotiasta lastenreumapotilasta, joille tehtiin luun mineraalitiheyden ja kehonkoostumuksen mittaus. Tuloksia verrattiin samanikäisten terveiden koululaisten tuloksiin.
LL Kati Markula-Patjas väittelee 25. syyskuuta 2015 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Bone health, body composition and adipokines in juvenile idiopathic arthritis" (Luuston terveys, kehon koostumus ja adipokiinit lastenreumassa).
Lue myös:
Lastenreuma pitää vanhemmat varpaillaan
Lastenreuman lääkehoito kehittyy
Kun oma lapsi sairastuu
Lähde:
Helsingin yliopisto
Kuva:
Panthermedia
