Vähäinen melatoniinin eritys on yhteydessä riskiin sairastua kakkostyypin diabetekseen, osoittaa JAMA-lehdessä julkaistu tutkimus.
Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu melatoniinireseptoreiden mutaatioiden yhteys insuliiniresistenssiin ja aikuistyypin diabetekseen. Unihormonina tunnetun melatoniinin vähäisen erityksen on havaittu myös olevan yhteydessä insuliiniresistenssiin.
Nurses` Health Study -tutkimuksen osallistujista otettiin veri- ja virtsanäytteet vuonna 2000, ja aineistosta poimittiin ne 370 naista, jotka sairastuivat 12 vuoden seuranta-aikana tyypin 2 diabetekseen. Heitä verrattiin 370 verrokkiin.
Tutkijat ottivat huomioon tutkittavien BMI:n, suvun diabeteshistorian, ruokavalion, liikunnan määrän, tupakoinnin ja unimäärän, mutta melatoniinin eritys oli silti merkitsevä riskitekijä.
Tutkittavien melatoniinin eritys vaihteli huomattavasti. Virtsan 6-sulfatoksimelatoniinin suhde kreatiiniin oli mediaaniltaan 67 ng/mg korkeimman tason ryhmässä, mutta 14,4 ng/mg matalimman tason ryhmässä.
Vähäisen melatoniinitason naisilla havaittiin 2,2-kertainen riski sairastua diabetekseen korkeimman melatoniinitason naisiin verrattuna (OR 2,17, 95% LV 1,18–3,98).
Matalimman melatoniinitason naisilla diabeteksen arvioitu ilmaantuvuus oli 4,27 tuhatta henkilöä kohti vuodessa ja korkeimman melatoniinitason tutkittavilla 9,27 tuhatta henkilöä kohti vuodessa.
Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, voisiko melatoniinilisän käyttö tai hämäräajan pidentäminen vaikuttaa insuliiniherkkyyteen ja vähentää siten diabetesriskiä.
Maria van der Meer
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
