Ylipaino, lisääntynyt diabetesriski tai jo puhjennut tyypin 2 diabetes ovat asioita, jotka leimaavat vahvasti terveyskeskuslääkäri Hilkka Tirkkosen työpäiviä pohjoiskarjalaisen Outokummun kunnan terveysasemalla.
– Kun vertaan tilannetta ensimmäisiin työvuosiini, merkittävä lihavuus ja tyypin 2 diabetes ovat yleistyneet suorastaan räjähdysmäisesti. Minua nämä teemat ovat kuitenkin aina kiinnostaneet, eivät lannistaneet, sanoo diabeteksen hoidon erikoispätevyyden hankkinut Tirkkonen.
Hänen mielestään ylipainon puheeksi ottaminen on muuttunut kokemuksen ja vuosien myötä yhä helpommaksi. Tirkkonen itse pyytää käytännössä jokaista terveyskeskusvastaanotolle tulevaa astumaan vaa’alle.
– Minulle punnitseminen on rutiinijuttu siinä missä vaikkapa verenpaineen mittaaminen. Liika hienotunteisuus on karhunpalvelus potilaalle. Painoindeksin pohjalta on hyvä lähteä keskustelemaan jatkosta.
Tirkkonen myös vinkkaa, että aikuisenkin potilaan pituuden mittaaminen voi olla tarpeen todellisen painoindeksin selvittämiseksi.
– Ihmiset eivät välttämättä muista oikein tai tiedä pituuttaan. Edellisestä mittauskerrasta voi olla vuosikymmeniä.
Katse tulevaan
Syyllistäminen on Hilkka Tirkkosen mielestä huonoin mahdollinen keino auttaa potilasta alkuun elintapojen muuttamisessa.
– Eivät ihmiset ole tyhmiä. He tietävät kyllä, onko omissa tottumuksissa korjaamista.
Kertyneiden kilojen voivottelun sijaan Hilkka Tirkkonen pyrkii ohjaamaan potilaan ajatukset siihen, että pienetkin teot ovat tärkeitä.
– Usein laskemme potilaan kanssa konkreettisesti yhdessä, montako kiloa viiden prosentin painonpudotus tarkoittaisi. Moni yllättyy iloisesti siitä, ettei terveyshyötyjen tavoittaminen edellytäkään kymmenien kilojen karistamista.
Hilkka Tirkkosella on tapana antaa potilaille myös yksinkertaista ravitsemusohjausta. Outokummussa on ravitsemusterapeutin vastaanotto kerran kuukaudessa, mutta aikoja ei riitä kunnan sadoille tyypin 2 diabeetikoille tai ylipainonsa vuoksi riskiryhmään kuuluville.
– En mene ravitsemuksellisiin yksityiskohtiin, vaan keskityn pariin helposti selitettävään pääperiaatteeseen. Lautasmalli on edelleen erittäin toimiva työkalu. Lisäksi puhun säännöllisestä ateriarytmistä. Olen huomannut, ettei sen merkitys ole kovinkaan tuttu juttu. Moni yrittää laihduttaa turhaan jättämällä aterioita väliin.
Hilkka Tirkkosen mielestä hoitavien ammattilaisten tulisi noteerata pienetkin onnistumiset elintapojen korjaamisessa. Lääkärin kehaisu parista kadotetusta kilosta voi innostaa potilasta eteenpäin valtavasti.
– Tämänkin takia painon merkitseminen rutiinisti potilaan tietoihin on niin kätevää: kiitos ei jää vahingossa antamatta. Yhdessä potilaan kanssa on lupa iloita.
Toivottomuutta tai turhautumista ei saa Hilkka Tirkkosen mukaan näyttää silloinkaan, kun elintapaohjaus tuntuu kaikuvan kuuroille korville tai potilaan yritykset kariutuvat kerta toisensa jälkeen.
– Silloin voi vaikka sanoa, että ehkä myöhemmin elämäntilanne on otollisempi muutoksille. Varsinaisen työn tekee kuitenkin aina potilas itse.
Asenne kuntoon
Ravitsemusterapeutti Tarja Martikainen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta rohkaisee niin ikään tarttumaan ylipainoon mahdollisimman usein ja mahdollisimman varhain.
– Me kohtaamme täällä jäävuoren huipun, lihavuusleikkaukseen tulevat potilaat. Siinä vaiheessa ylipainon hoitaminen on jo todella vaikeaa. Ihan hyvä tapa aloittaa on yksinkertaisesti kysyä ihmiseltä, mitä tämä itse ajattelee painostaan.
Tarja Martikaisen mielestä jokaisen lääkärin kannattaisi käydä läpi, millaisia tunteita ja asenteita itsellä on ylipainoa ja tyypin 2 diabeteksen tapaisia elintasosairauksia kohtaan.
– Ihmiset kertovat toisinaan, että lääkäri on rivien välissä antanut potilaan tuntea olevansa tyhmä ja laiska. Tällainen on varsin hedelmätön lähtökohta yhteistyölle.
Myös Martikainen korostaa positiivisen palautteen voimaa.
– On aika masentavaa 30 kiloa pudotettuaan kuulla lääkäriltä ainoastaan, kuinka paljon matkaa vielä jäljellä on normaalipainoon. Näitäkin kokemuksia nimittäin on.
Ravitsemusneuvonnassa Tarja Martikaisen kehottaa nojaamaan lihavuuden Käypä hoito -suosituksen ruokavalio-osuuteen. Siitäkin esiin kannattaa nostaa vain pari pääkohtaa.
– Sen tarkempaan ohjeistukseen lyhyellä vastaanottoajalla ei liene tarvetta tai aikaa. Kasvisten suosiminen sekä kovan rasvan ja suolan karsiminen ovat hyviä, yksinkertaisia nyrkkisääntöjä. Potilaalle voi sitten mainiosti antaa mukaan esimerkiksi Diabetesliiton tai Sydänliiton yksityiskohtaisempia, tutkittuun tietoon perustuvia materiaaleja.
Martikainen varoittaa hämmentämästä potilaita entisestään erilaisten dieettivillitysten viidakossa.
– Vaikka omassa yksityiselämässä pitäisi esimerkiksi voita hyvänä rasvavaihtoehtona, on epäeettistä ilmaista näitä näkemyksiä potilaalle. Pitäkäämme me ammattilaiset vain kiinni yhteisistä suosituksista ja tutkimusnäytöstä, niin kuin muissakin asioissa.
Mari Vehmanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 13/14.
Aiheesta lisää: Kuusi tekijää auttaa syömään terveellisesti
